Museoviraston etusivulle



Haapakosken masuuni
Pieksämäen maalaiskunta

Haapakosken masuuni on Skogbyn ohella ainoa kokonaan kivestä rakennettu ns. ranskalaistyyppinen masuuni maassamme. Osittain luhistuneen masuunin rekonstruointia pidettiin tärkeänä koska se liittyy Möhkön tavoin itäsuomalaiseen järvimalmiruukkitoimintaan. Masuunin palauttaminen sille kuuluvaan asemaan ruukin ytimenä oli samalla myös teollisen maiseman restaurointia.

















Haapakosken teollisuusrakennuksia, jotka ovat yhä tuotantokäytössä.

Taustaa

Haapakosken ruukki Pieksämäen maalaiskunnassa perustettiin vuonna 1842 ja se on siitä lähtien ollut lähes yhtäjaksoisesti toiminnassa näihin päiviin asti. 1800-luvun jälkipuoliskolla Haapakoski oli yksi tunnetun venäläisen suurliikemies Nikolai Putilovin suomalaisista ruukeista.

Vaikka Haapakoski on nykyaikainen teollisuuslaitos, se on kuitenkin monella tavoin säilyttänyt luonteensa vanhana, erämaiden keskelle perustettuna teollisuusyhteisönä. Ruukin tuotantolaitokset sijaitsevat Haapajoen varressa, kivisen vanhan masuunin ympärille ryhmittyneinä. Alueen ytimen muodostavat masuuni, valimo- ja konepajarakennukset sekä niiden tuntumassa oleva tehtaan konttori ja ruukinkartano. Työväen asunnot sijaitsevat vähän etäämpänä. Nykyinen masuuni oli käytössä vuoteen 1904 asti, jolloin se muutettiin vesitorniksi. Vuonna 1982 rakennus todettiin huonokuntoiseksi ja seuraavana vuonna se sortui osittain ennen kuin korjaustöitä ehdittiin aloittaa. Pystyyn jäivät masuunin ydin, piippu ja noin puolet sitä ympäröivästä harmaakivimuureista.

Korjaustyöt

Museoviraston korjaustyön tavoitteena oli raivata ja osittain rekonstruoida masuunin raunio ja ehkäistä lisävahinkojen synty. Tarkoituksena oli myös kohentaa masuunin lähiympäristöä ja tutkia alueen matkailullisen käytön mahdollisuuksia. Työmaa käynnistyi heinäkuussa 1997 kasvillisuuden raivauksella. Alkuvaiheessa rakennuksesta ja sen ympäristöstä laadittiin myös mittauspiirroksia. Masuunin sortunut osa päätettiin jättää osittain korjaamatta, sillä avoimet rakenteet ovat opetusmielessä havainnollisia. Masuunin yleisilme kertoo kuitenkin luhistumista edeltäneestä tilanteesta. Muurien korjaustyöt olivat vaativia ja monin paikoin kivistä ladottua seinämää jouduttiin tukemaan näkymättömiin sijoitetuilla teräsbetonirakenteilla. Masuunin kivityöt saatiin valmiiksi loppukesällä 1999. Rakennelma on suojattu yksinkertaisella puisella katoksella ja katettu saumapellillä kesällä 2001.


Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa




Masuuni luhistuneena ennen töiden aloittamista.



Haapakoken osittain luhistuneen masuunin kivimuurien uudelleenpystytys ja niitä suojaavan kranssirakennuksen rakentaminen valmistui vuonna 2000.