Högforsin ruukki
Karkkila

Högforsin masuunin restauroinnin tavoitteena oli vanhan harmaakiviraunion suojaus ja konservointi sekä uusien, totutusta poikkeavien ratkaisujen löytäminen ruukin alkuperäisen toiminnan havainnollistamiseksi. Raunion uudet suojarakenteet toteutettiin uudisrakentamisen keinoin, mutta kuitenkin pääosin käsityönä. Lopputuloksena on mielenkiintoinen vierailukohde, jossa kävijä voi tutustua vanhaan raudanvalmistukseen osin rekonstruoitujen tilojen avulla.


























Högforsin ruukkialueen historiallinen ydin on vuonna 1823 valmistunut masuuni. Kohteen restauroinnissa pyrittiin löytämään tavallisuudesta poikkeavia ratkaisuja raudanvalmistuksen havainnollistamiseksi nykypäivän vierailijoille.

Historiaa

Högforsin ruukkialue Karkkilassa perustettiin vuonna 1820 jalostamaan läheisen Kulinsuonmäen kaivoksen rautamalmia. Se oli ensimmäinen täysin kotimaisen vuorimalmin varaan perustettu ruukki. Ruukkialueen historiallinen ydin oli vuonna 1823 valmistunut masuuni, jonka ympärille kasvoi vuosisadan loppuun mennessä laaja teollisuusalue. Ruukinkartano puistoalueineen rakennettiin 1850-luvulla ja punatiiliset tuotantorakennukset ovat 1800-luvun lopulta. Teollisuusaluetta ympäröivät myös sadan vuoden aikana rakennetut työväen asuinalueet: Fagerkulla, Haukkamäki ja Sudetti.

Högforsin vanha masuuni oli käytössä vuoteen 1915 asti. Vuonna 1926 puurakenteiset masuunirakennukset ja malmin käsittelyyn liittyneet laitteet purettiin ja masuunista säilyi vain pohja-alaltaan noin 10 x 10 metrin suuruinen ja 6-7 metrin korkuinen harmaakivikuorinen piippu. Katoksella suojattuna harmaakiviosa jäi laajenevan tehtaan viereen rapautumaan vain asiantuntijoille selittyvänä fragmenttina menneestä raudanvalmistuksesta.

Masuunin restaurointi

Museovirasto käynnisti masuunin restauroinnin suunnittelun työministeriön rahoittamana vuonna 1995. Kivimasuunin kunto ja ympäröivä ruukinmiljöö tarjosivat oivallisen lähtökohdan uudenlaisten, tavallisesta poikkeavien restaurointiratkaisujen etsimiselle. Tavoitteena oli paitsi turvata harmaakivisen raunion säilyminen, myös havainnollistaa jokivarren hävinnyttä teollisuusmaisemaa sekä tehdä ymmärrettäväksi masuunin käyttövuosien aikainen toiminta.

Vanha masuuni oli kiviosiltaan huonokuntoinen ja siihen alunperin kuuluneet puurakenteet olivat kokonaan kadonneet. Avoimet rakenteet tarjosivat kuitenkin hyvät mahdollisuudet havainnollistaa vanhaa raudanvalmistusprosessia. Masuunin ympärille rekonstruoidut puurakenteet kuvastavat siihen käyttöaikana kuuluneita laitoksen osia toimien samalla kivisen muinaisjäännöksen suojana.

Museovirasto aloitti kohteen restaurointityöt tammikuussa 1996. Ensimmäisenä työkohteena oli masuunin kiviosa, joka konservoitiin kestävään ja turvalliseen tilaan. Tämän jälkeen kiviosan päälle rakennettiin 1700-luvun tyyppipiirustusten mukaan rekonstruoitu ns. multahirsikehikko ja panostustaso eli kranssi. Saman aikaisesti näiden töiden kanssa käynnistyivät masuunin ympäristössä arkeologiset kaivaukset, joiden tulokset ohjasivat suunnitteluratkaisuja koko restauroinnin ajan. Kaivausten paljastamat masuunin hävinneiden rakennusten perustukset antoivat pala palalta rakennuksille oikean sijainnin ja oikeat mittasuhteet sekä valittujen restaurointiperiaatteiden mukaisesti oikeutuksen tilojen rekonstruointiin. Rakenteiden lisäksi kaivaukset tuottivat huomattavan määrän raudanvalmistukseen liittyneitä esinelöytöjä. Masuunin kiviosan esiin kaivussa jouduttiin poistamaan täytemaita paikoin yli kolme metriä.

Restaurointiratkaisu esittää kävijälle koko raudanvalmistusketjun mahdollisimman havainnollisesti. Vierailijaa kuljetetaan masuunissa samaa reittiä kuin rautamalmi on aikoinaan kulkenut läpi prosessin. Ensin siltaa pitkin pasutuslaitokseen haitallisten fosforin ja rikin poistamiseksi ja malmin huokoistamiseksi. Sen jälkeen uusia kulkusiltoja pitkin rouhimon kautta malmihissin paikalle rakennettuja valurautaisia kierreportaita ylös kranssille, jossa näytetään piipun panostus. Lopuksi siirrytään alas raastupaan, jossa selviää miten puhalluksella ylläpidettiin piipussa haluttua lämpötilaa ja miten sula rauta laskettiin harkkorautamuotteihin.

Restaurointityö kouli useita rakennusalan ammattilaisia rakentamisen perinteisiin käsityötaitoihin. Högforsin masuunin restauroinnilla ja siihen suunnitellulla laajennusosalla on tähdätty myös uusien työpaikkojen syntymiseen Karkkilaan.

Högforsin masuuni Karkkilan kaupungin www-sivuilla

Masuunin kiviosa konservoitiin käyttäen syvätäyttötekniikkaa, joka on kehitetty alunperin linnojen valumuurien korjauksiin.

Korjatun kiviosan päälle voitiin toteuttaa 1700-luvun mallikirjojen ja valokuvien perusteella rekonstruoitu ns. multahirsikehikko ja sen päälle edelleen masuunin ylätyötila, panostustaso eli kranssi. Hiilisilta ja pasutuslaitokseen johtava silta toteutettiin vanhojen valokuvien ja piirrosten perusteella niitä mukaillen.

Kranssin tiilipermantoon jätettiin masuunin kiviosan auki jätetyn neljänneksen kokoinen aukko ja itse muurattu tiilipiippu korotettiin alkuperäiseen pituuteensa kranssin lattian tasoon. Kranssin kattoon kuulunut laaja savuaukko katettiin teräskannattajien varaan rakennetulla lasikatteella.

Raastupa-puhallin-rouhintahuone hahmottaa vain alkuperäisen tilan kokoa ja muotoa. Tilaan tulee luonnonvaloa kosken puoleisissa lautaseinissä olevien pyöröikkunoiden ja lasikaarien kautta, jotka kuvastavat rouhinta- ja puhallinkonetta käyttäneiden vesirattaiden kokoa ja sijaintia.