Kansallismuseo
Helsinki

Kansallismuseon ensimmäinen laajamittainen korjaus tehtiin vuosina 1993-2000. Talotekniikan ohella museossa tehtiin laajoja, toimintaa parantavia uudistuksia. Muutoin restaurointi oli konservoivaa, alkuperäisiä interiöörejä ja pintakäsittelyjä palauttavaa. Pihan kunnostus toteutetaan vuonna 2003. Kansallismuseon restaurointi on kustannusarvioltaan ollut Museoviraston mittavimpia, opetusministeriön budjetin investointimomentin turvin toteutettuja töitä.

Vuosina 1997-2000 Suomen kansallismuseossa tehty peruskorjaus toteutettiin kunnioittaen rakennuksen alkuperäistä luonnetta arkkitehtuurihistoriamme keskeisenä monumenttina.

Taustaa ja historiaa

Suomen kansallismuseo perustettiin vuonna 1893 liittämällä yhteen aiemmin yliopiston ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen hallussa olleet, vuosisadan myötä karttuneet kokoelmat. Museon alkuperäinen nimi "Valtion historiallinen museo" muutettiin maamme itsenäistyttyä Suomen kansallismuseoksi.

Kansallismuseon suunnittelukilpailu pidettiin vuonna 1902 ja sen voittivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Museo rakennettiin pääosin vuosien 1905-1910 aikana ja se avattiin yleisölle vuonna 1916. Suomen kansallismuseo on pääkaupungin arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiä rakennuksia ja suomalaisen kansallisromanttisen arkkitehtuurin pääteoksia. Graniitti- ja vuolukivipintaiset ja osittain rapatut julkisivut sekä korkeat kupari- ja liuskekivipintaiset katot muodostavat rakennuksen arkkitehtuuriltaan pisimmälle viimeistellyn ja parhaiten säilyneen osan. Rakennus edustaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa muotiin tullutta museoarkkitehtuuria, jossa rakennuksen eri osat kuvasivat eri kokoelmien luonnetta sekä Suomen arkkitehtuurihistorian eri vaiheita. Suomen kansallismuseon rakennus on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä 1980.

Suunnittelu ja tavoitteet

Kansallismuseon peruskorjauksen valmistelu alkoi vuonna 1993 korjaustarpeiden laajuuden ja toiminnallisten tavoitteiden selvittämisellä. Pieniä muutoksia ja korjauksia lukuun ottamatta rakennusta ei oltu korjattu yhtenäisesti koko historiansa aikana. Vuonna 1995 valmistuneessa hankesuunnitelmassa todettiin koko rakennuksen kaipaavan kattavaa peruskorjausta. Lisäksi Kansallismuseon toiminta uudistuvana ja yleisöä palvelevana museona edellytti entistä laajempia eteis-, luento- ja kahvilatiloja. Museon arvokkaan esineistön suojaamiseksi oli syytä parantaa myös rakennuksen sisäilmastoa. Suunnittelun lähtökohtana oli kunnioittaa rakennuksen alkuperäistä luonnetta arkkitehtuurihistoriamme keskeisenä monumenttina.

Restaurointi

Rakennustekniset työt jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensin toteutettiin erillisurakkana vaativat perustus-, kaivu- ja louhintatyöt sekä esinesuojan rakennustyöt 1997-98. Varsinaiset museorakennuksen korjaustyöt käynnistyivät syyskuussa 1998 ja ne valmistuivat maaliskuun lopulla 2000.

Rakennuksen ulkopuoliset korjaustyöt aloitettiin vesikaton korjauksilla. Sen jälkeen luonnonkiviset seinäpinnat pestiin ja saumattiin osittain uudestaan. Rakennuksen alkuperäiset tammi-ikkunat korjattiin ja petsilakattiin. Rapatut julkisivupinnat kunnostettiin ja maalattiin kauttaaltaan uudelleen vaalealla, umbraan taitetulla sävyllä, joka tavoittelee talon alkuperäistä väriasua.

Rakennuksen alkuperäisten interiöörien restaurointi oli luonteeltaan säilyttävää ja pintakäsittelyjä palauttavaa. Töiden yhteydessä konservoitiin myös Akseli ja Jorma Gallen-Kallelan keskihallin holveihin vuonna 1928 maalaamat freskot ja Eric O. W. Ehrströmin pääportaaseen sommittelemat lasimaalaukset vuodelta 1925.

Keskihallin viereen avattiin vanhaa porrasta hyväksi käyttäen uusi kulkuyhteys pohjakerrokseen, jonne rakennettiin uusi 210-paikkainen auditorio sekä yleisön eteis- ja wc-tiloja. Auditorion tuntumasta löytyy myös museon uusi 50 hengen kahvila, jonka tarjoilutilat voivat kesäaikaan laajentua ulkosalle. Yleisöä palvelevat lisäksi naulakkotilan viereen sisustettu pieni museomyymälä sekä toisessa kerroksessa oleva museon tietokeskus. Vaihtuvia näyttelyitä varten löytyy tiloja useammasta kerroksesta.

Korjaustöiden myötä on toteutettu tärkeitä uudistuksia myös sellaisissa tiloissa, joihin yleisöllä ei ole pääsyä. Museon henkilökunnan työ- ja sosiaalitilat on uudistettu ja teknisiä- ja varastotiloja on laajennettu. Uusi tavarahissi palvelee toimisto- ja näyttelytilojen lisäksi pohjakerroksen lähetys- ja pakkaamotilan tarpeita.

Arvokkaan esineistön suojaus, uudistuvat näyttelyjärjestelyt sekä yleisön viihtyvyys ovat edellyttäneet museon ilmastointi- ja sähkölaitteiden laajamittaista uudistamista. Ilmanvaihtokanavien ja sähköasennusreittien suunnittelu ja rakentaminen vanhoja interiöörejä varjellen oli vaativa työ.

Häkälän restaurointi sekä pihan ja aitojen kunnostus toteutetaan vuosien 2002-04 aikana.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Suomen kansallismuseo Museoviraston www-sivuilla

Restauroinnin yhteydessä konservoitiin myös keskihallin holvien freskot, jotka Akseli ja Jorma Gallen-Kallela olivat maalanneet vuonna 1928.

Julkisivujen rapatut osat maalattiin vaalealla umbraan taitetulla sävyllä, jolla tavoitellaan rakennuksen alkuperäistä väriasua.

Näyttelyosastojen välillä olevasta alkuperäisestä teräsovesta poistettiin aikojen kuluessa kertyneet paksut maalikerrokset, jolloin saatiin kestävä pinta uusintamaalauksen pohjaksi.

Museon pohjakerrokseen rakennettiin yleisötiloja, joihin on kulku uuden sisäänkäynnin kautta suoraan katutasosta. Kolme entistä näyttelysalia yhdistämällä saatiin tilat 210-paikkaiselle auditoriolle. Kuvassa viimeistellään auditorion lattiatöitä.

Kirkkosalin pinnat puhdistettiin harjaamalla ja sen jälkeen ne maalattiin kalkkimaalilla.

Rakennuksen ulkopuoliset työt aloitettiin kunnostamalla vesikate, jonka materiaalina on käytetty kuparia ja liuskekiveä.