Kuivataipaleen sulkukanava
Suonenjoki

Kuivataipaleen sulkukanava sijaitsee Suonenjoella ns. Savonselän vedenjakajalla. Puusulku on maamme ainoa, joka yhdistää kaksi eri vesistöä: sen toisesta päästä vedet kulkeutuvat Saimaaseen, toisesta Päijänteeseen. Kun vuosikymmeniä käyttämättömänä ollut kanava restauroitiin jälleen käyttökuntoon, lisääntyivät sekä matkailijoiden määrä että pysyvät työpaikat alueella.

Taustaa

Hackman-yhtiö rakennutti Kuivataipaleen kanavan 1860-luvulla puutavaran uittoa varten. Paasveden ja Kuvansin yhdistävä kanava on 300 metriä pitkä, 4,5 metriä leveä ja runsaan metrin syvyinen. Kokonsa puolesta se soveltuikin lähinnä uittoon ja venekuljetukseen. Vuosina 1890-91 kanavaan lisättiin sulkukanava, mutta pian sen jälkeen, Savon radan valmistuttua, uittojen tarve vesireitillä väheni. Sulku oli kuitenkin käytössä vuoteen 1951 asti ja kanavan käyttö loppui kokonaan 1960-luvulla.

Korjaustyöt

Alunperin Kuivataipaleen kanavalla oli tarkoitus kunnostaa vain puiset sulkurakenteet. Paikkakunnalla virisi kuitenkin toive saada kanava jälleen käyttökuntoon ja niinpä alkuperäisiä korjaussuunnitelmia laajennettiin koskemaan koko kanavaa, jonka käyttöönotto edellytti myös vanhan pengertien korvaamista sillalla.

Rahoituksen järjestyttyä entistämistyöt aloitettiin syksyllä 1994 raivaamalla kanavan ympäristöä ja rakentamalla korjaustöiden vaatimia väliaikaisia patoja. Vuoden 1995 tärkeimpänä korjauskohteena oli puurakenteinen sulku, joka on kooltaan 19m x 5m. Lisäksi valmistuivat uuden sillan perustukset ja sinne johtava tie. Seuraavana vuonna olivat vuorossa 300 m pitkän avokanavan kunnostus, sillan rakentaminen valmiiksi sekä pengertien poistaminen käytöstä. Alueella tehtiin myös kanavan käytön vaatimaa täydennysrakentamista ja ympäristön maisemointia. Sulun avajaisia vietettiin juhlavasti kesäkuussa 1996.

Entistämistyöstä vastasi Järvi-Suomen merenkulkupiiri, jonka vastuulla kanavan hoito on myös tulevaisuudessa. Paikallinen tiehoitokunta osallistui sillan rakennuskustannuksiin.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Kanavarakenteiden kunnostuksessa tarvittiin myös perinteisiä hirsirakentamistaitoja.

Puurakenteisten sulkuporttien rakentaminen oli mittava urakka.

Vuosikymmeniä käyttämättömänä olleen kanavan kunnostaminen käyttökuntoon edellytti myös paljon maisemanraivaustöitä.