Linnoitukset

Viime vuosina tehtyjen rauniokonservointien joukosta löytyy kiinnostava kirjo eri restaurointiperiaatteiden sovelluksia. Vuosikymmeniä kestävät, varovasti etenevät muurikonservoinnit edellyttävät huolellista arkeologista tutkimusta ja dokumentointia. Raunioiden konservointi ja hauraiden osien vahvistaminen on erittäin haastavaa työtä. Rankka ilmastomme ja Museoviraston vaatimattomat taloudelliset resurssit asettavat valittaville vaihtoehdoille omat rajoituksensa. On pyrittävä mahdollisimman edullisiin, pitkäikäisiin ja säännöllisen huollon kannalta helppoihin ratkaisuihin unohtamatta kuitenkaan antikvaarista vastuuta.

Työn pitkäjänteisyyttä kuvaa Haminan linnoituslaitteiden kunnostusprojekti, joka näinä vuosina on tulossa valmiiksi kestettyään noin puoli vuosisataa. Lappeenrannan linnoituksen kunnostustyö on sekin ollut vuosikymmeniä kestänyt hanke, jonka tuloksena linnoitusalueesta on muodostunut suosittu museo- ja matkailukohde.

Raunioiden suojaksi rakennetut suojakatokset ovat yksi tapa säilyttää rapautumassa olevat muurinosat tuleville sukupolville. Suojakatosten arkkitehtoniset ratkaisut vaihtelevat vieraannuttavista aiheista kohteen hävinnyttä hahmoa mukaileviin ratkaisuihin. Loviisan Svartholman neutraalia muotokieltä edustavan katoksen rinnalla voi arvioida esimerkiksi Fort Slavan katosta, joka myötäilee muotonsa menettäneen linnoitusmuurin hahmoa ja kadonneen pääportin arkkitehtuuria viitteenomaisin keinoin.

Kaakkois-Suomen linnoitukset tulevat jatkossakin olemaan vahvasti mukana Museoviraston käynnistämässä “Linnasta linnaan” -kulttuurimatkailuprojektissa. Kotkan saarilinnoitusten kunnostus ja “Katariinan polku” -niminen ulkoilureitistö saavat uuden ulottuvuuden, kun armeijalta vapautuu yli 60 hehtaarin laajuinen Kyminlinnan alue muuhun käyttöön.

Muurinkorjaustyöt meneillään Kotkan Varissaaressa.