Louhisaaren kartano
Askainen

Louhisaaren kartanolinna ja sen yksikerroksiset sivurakennukset ovat pääosiltaan säilyneet alkuperäisasussaan, joskin niitä on lähes 350 vuoden kuluessa jouduttu korjaamaan ja uudistamaan moneen otteeseen etenkin 1700-luvulla. Keittiöflyygelin 1990-luvun restaurointiin liittyi rakennusosien ajoituksen määrittelyjä, joita tehtiin sekä dendrologisin että rakenteiden tutkimusten avulla. Louhisaaren puistojärjestelyissä on erotettavissa neljä eri-ikäistä osaa: rakennuksien rajaama cour d’ honneur, ruutuihin järjestetty hedelmätarha, nurmikenttänä hoidettu rantavyöhyke sekä Myllymäen promenadiin liittyvä puistometsä. Lähiajan tavoitteena on näiden puutarhataiteellisten elementtien suunnitelmallinen voimistaminen.

Mynämäenlahden rannalla sijaitseva Louhisaari on Herman Flemingin 1600-luvun puolivälissä rakennuttama kartanokokonaisuus. Louhisaari oli koko 1800-luvun Mannerheim-suvun hallussa. Siellä syntyi 1867 Suomen marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim. Suomen marsalkan Ratsastajapatsasvaltuuskunta lahjoitti kartanon 1961 Suomen valtiolle. Tämän jälkeen Muinaistieteellinen toimikunta restauroi linnan sisustuksineen ja puistoineen 1962–67. Sivurakennuksiin sijoitettiin huoltotiloja ja vahtimestarin asunto. Linna on ollut vuodesta 1967 lähtien avoinna yleisölle.

1900-luvun alussa valmistuneet meijeri- ja varastorakennus tulivat Museoviraston omistukseen 1987. Tyhjillään olleet rakennukset korjattiin museovalvojan asunnoksi sekä varastotiloiksi ja yleisökäymäläksi 1996–97. Kunnostuksen yhteydessä molempien rakennusten perustuksia ja kattorakenteita vahvistettiin, osa vanhoista ovista ja ikkunoista korjattiin vanhan mallin mukaan ja sisäpinnat kunnostettiin. Varaston tiilikate korjattiin vanhoja tiiliä käyttäen.

Kartanon keittiöflyygelissä aiemmin sijainnut entinen museovalvojan asunto restauroitiin 1990-luvun lopulla lipunmyynti- ja toimistotilaksi poistamalla 1960-luvulla tehdyt ratkaisut. Uudet tilat toteutettiin mahdollisimman hienovaraisesti. Suunnitteluvaiheessa selvitettiin alkuperäinen 1600-luvulta periytyvä huonejako ja siinä tehdyt myöhemmät muutokset. Samalla tutkittiin vesikattomuotojen ja -rakenteiden muutosvaiheita sekä käytiin läpi arkistomateriaalia myös Ruotsissa. Korjaussuunnitelmien tueksi tarkennettiin mittauspiirustuksia ja tehtiin muutettavien huonetilojen valokuvausdokumentointi ja väritutkimus. Sivurakennuksen vanhat tiili- ja lautalattiat paikattiin, yleisötilojen seinäpinnat käsiteltiin konservoiden ja vaurioituneet puiset kattopalkit korjattiin paikkaamalla. Louhisaaren historiallisia vaiheita selvitettiin lisäksi mm. dendrologisin tutkimuksin, maaperätutkimuksilla, maaperätutkakartoituksella, kivilajitutkimuksella ja määrittelemällä merenrantaviivan muutoksia.

Puiston peruspiirteet ovat historiaselvitysten perusteella 1700-luvun lopulta. Puistossa, meren rantaviivalla on Mannerheimien 1820-luvulla rakennuttama kylpylärakennus, jonka suunnittelija mitä todennäköisimmin on C.L.Engel. Puistoa on toistaiseksi hoidettu puuston ikä- ja kuntokartoitusten antamien suuntaviivojen mukaisesti. Puistosuunnitelma on tekeillä.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Louhisaaren kartanolinna Museoviraston www-sivuilla

Varasto- ja tallirakennuksen vanhoja kattotiiliä puhdistetaan. Katon toinen lape koottiin vanhoista tiilistä ja toinen, pihan puoleinen rakennettiin uusista tiilistä.

Sivurakennuksen sisäseinästä löytyi 12 värikerrosta, joka on asuintiloihin vähänlaisesti. Vanhimmaksi kerrokseksi paljastui saven harmaa sävy, mutta tilan valoisuuden lisäämiseksi seinäväriksi palautettiin keltainen.

Arkkitehti Erkki Mäkiö tutkii rakenteita Louhisaaren sivurakennuksen ullakolla vuonna 1998.

Museokauppa ja lipunmyyntila valmistuivat sivurakennukseen vuonna 1999.