Myllymäen torppa
Nummi-Pusula

Myllymäen torpan viimeinen asukas hoiti pihapiirin rakennuksia vanhaa vaalien ja perinteisiä työtapoja noudattaen. Kun Museovirasto sai valmiiksi mittavat konservointi- ja restaurointityönsä, täyttyi testamentin laatijan toive säilyttää Myllymäki alkuperäisessä asussa myös tuleville sukupolville. Restauroinnin myötä saatuja puurakentamisen tietoja ja kokemuksia voidaan hyödyntää vastaavanlaisissa projekteissa myös tulevaisuudessa.

Historiaa ja taustaa

Nummi-Pusulan syrjäisellä metsäseudulla sijaitseva Myllymäen torppa kuului aluksi 1700-luvulla perustetun Löfkullan tilan alaisuuteen. 1800-luvun lopulta lähtien Löfkulla metsineen ja torppineen oli Högforsin ruukin omistuksessa, kunnes Myllymäki vuonna 1922 lunastettiin itsenäiseksi tilaksi.

Vuodesta 1926 lähtien torppaa isännöi Kaarle Nummela, Myllymäen Kalle, joka eleli Myllymäessä koko ikänsä vaatimattomia elämäntapoja noudattaen ja vanhoja työtapoja vaalien. Vuonna 1976, Kalle Nummelan kuoltua, lahjoitti perikunta hänen viimeisen tahtonsa mukaisesti Myllymäen rakennukset irtaimistoineen Museovirastolle. Tilan rakennukset on suojeltu valtion rakennusten suojelusta annetulla asetuksella.

Mäen rinteessä sijaitsevan Myllymäen torpan pihapiiriä reunustaa parikymmentä rakennusta. Paritupaisen asuinrakennuksen lisäksi tilaan kuluu mm. kaksi tallia, sikakoppi, pihatto, savusauna, riihi sekä puuliiteri ja kaksi aittaa. Rakennusryhmä on laajentunut vuosien saatossa luontevasti tarpeiden mukaan säilyttäen 1800-luvun torpalle ominaiset piirteet. Myllymäen Kalle korjasi rakennuksia vanhaa vaalien ja uudet rakennukset tehtiin entisten purettujen tilalle alkuperäisiä työtapoja ja materiaaleja käyttäen. Rakennustarpeet saatiin torpan omista metsistä ja lähialueilta. Kaikki rakennukset ovat hirsirakenteisia, katot ovat malka- ja pärekattoja ja lämmöneristeenä on käytetty turvetta. Myös uunien ja piippujen muuraamiseen tarvittavat tiilet poltettiin itse.

Suojaus- ja korjaustyöt

Myllymäen torpan rakennusten, irtaimiston ja ainutlaatuisen elämäntavan dokumentointi oli käynnistynyt jo ennen rakennusryhmän siirtymistä Museoviraston haltuun vuonna 1976. Aluksi rapistumaan päässeet talot suojattiin väliaikaisin aaltopeltikatoksin ja tyhjilleen jääneisiin rakennuksiin järjestettiin riittävä tuuletus. Tutkimus- ja dokumentointitöiden rinnalla tutkittiin Museovirastossa periaatteellisia restaurointivaihtoehtoja torpan säilyttämiseksi. Autenttisuus on aina koettu yhdeksi Myllymäen keskeisimmistä arvoista. Kohteen restauroinnissa etsittiin sellaisia ratkaisumalleja, joissa rakennukset voitaisiin säilyttää tuleville polville mahdollisimman koskemattomina. Rakennusten suojaamiseksi tutkittiin myös erilaisia suojarakennusvaihtoehtoja ja koehankkeena tehtiin savusaunan ympärille teräs- ja muovirakenteinen suojarakennus. Käytäntö on osoittanut, että puurakenteiden tuhoutumista voidaan toki suojarakentein hidastuttaa, muttei suinkaan pysäyttää silloin kun kohde on ulkotilassa ja luonnonvoimien armoilla.

Kun Museovirastolle avautui EU-rahoituksen myötä mahdollisuus mittavampien kunnostustöiden tekemiseen, käynnistettiin 1995 Myllymäen restaurointiprojekti. Restauroinnin tavoitteena on pidetty niin materiaalien kuin työtapojen ja maisemakokonaisuuden autenttisuuden vaalimista

Kaikki Myllymäen tilan rakennukset vaativat korjausta. Alkuperäisiä rakennusosia pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon. Rakennusosia uusittaessa käytettiin omalta tilalta saatuja rakennusmateriaaleja. Erityistä huomiota kiinnitettiin perinteisten, juuri Myllymäen torpalle ominaisten käsityötapojen vaalimiseen. Useimmissa rakennuksissa oikaistiin hirsirunkoa, vaihdettiin alimpia, lahonneita hirsiä ja uusittiin huonokuntoisia malka- tai pärekattoja. Huonokuntoisimpien rakennusten, kuten vanha pihaton ja puuliiterin hirsikehikko jouduttiin purkamaan kokonaan ja kokoamaan uudelleen puuosien ja perustuksen kunnostuksen jälkeen.

Maanviljelyksen loputtua tilan pihapiiri ja metsäalueet ovat olleet vaarassa kasvaa umpeen. Niittyjen reunustaman piha-alueen avoin ilme on säilytetty niittämällä ja metsäalueita raivattu vesakosta. Metsistä saatava puutavara on hyödynnetty rakennusten korjaustöissä. Kun Myllymäen torpan restaurointi saatiin valmiiksi vuonna 2002 oli tilan ympäristössä kiertäneitä riukuaitoja, portteja ja veräjiä palautettu eheyttämään maisemaa yhteensä 4 km.

Myllymäen korjaustyöt ovat lisänneet perinteisen puurakentamisen tuntemusta ja auttaneet puurakennusten korjaus- ja konservointimenetelmien kehittämistä. Myllymäki toimii myös jatkossa Museoviraston puurakentamisen seurantakohteena ja kaikki tehtävät työt ja työvaiheet dokumentoidaan huolellisesti.

Vuonna 2001 Myllymäen pihapiiri varustettiin opastauluilla ja alueen rakennuksista ja historiasta laadittiin opasvihkonen. Vuosien 1998-2001 aikana Myllymäen torpan korjaustyöt on toteutettu osittain Euroopan aluekehitysrahaston rahoituksen turvin, osittain opetusministeriön ja Museoviraston budjettirahoituksella.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Perinteinen "kuusenvittas" sitomassa aitaa.

Myllymäen torpan pihaton malkakaton korjaus meneillään. Malkakatossa varsinaisena vettä eristävänä kerroksena on tuohi. Jos vanhat tuohet ovat suhteellisen hyväkuntoisia, ne voidaan jättää uusien alle, kuten kuvassa tehdään.

Myllymäen torpan aitan tuohi-malkakaton korjauksessa käytettiin vanhan mallin mukaisia luonnonvääriä juureskoukkuja kannattamaan räystään alushirttä.

Savusauna "vitriinin", suojarakennuksen sisällä ennen suojarakennuksen purkua.

Turpeiden nostoa läheiseltä suolta.