Poroerotusaitojen kunnostushanke
Lappi

Museovirasto on kunnostanut työministeriön tuella vuosien 1985-92 aikana Lapissa neljä poroerotusaitakokonaisuutta. Korjauskohteiksi on valittu sijainniltaan, historialtaan ja rakenteeltaan toisistaan poikkeavia ratkaisuja. Lisäksi on korjattu käyttökuntoon kaikki erotusalueiden tuntumassa olleet kämpät, joiden vanha hahmo ja mitat on ollut saatavissa.












Sallivaaran poroerotusaita Lemmenjoen kansallispuistossa on yksi Lapin maineikkaimmista erotuspaikoista. Kohteen kunnostus toteutettiin vuosina 1985-1991.

Taustaa

Poroerotusaidat ovat maamme pohjoisimmalle osalle tyypillistä rakennuskulttuuria, joka kertoo Lapin keskeisimmästä elinkeinosta. Viime vuosikymmeninä poronhoidossa on tapahtunut muutoksia, joiden myötä perinteiset aidat ovat monin paikoin jääneet tarpeettomiksi ja vaille huolenpitoa.

Ennen poroerotusten alkua poromiehet kulkivat viikkojen ajan kairoissa kokoamassa porot tokkaan. Tokka kuljetettiin erotuspaikalle siulojen, maastoon rakennettujen kilometrien pituisten aitojen avulla. Aidat piti rakentaa hyvin vahvarakenteisiksi, jotta ne kestivät valtavien porotokkien paineen. Lopuksi porot päätyivät kirnuun, pieneen pyöreään aitaukseen, josta kukin poromies otti poronsa ja kuljetti ne omaan aitaukseensa. Erotuspaikkojen tuntumaan rakennettiin usein myös kämppiä, joissa yövyttiin erotuksen aikana.

Poroerotusaitojen kunnostus

Museovirasto on kunnostanut neljä poroaitaa, joista kolme on hirsirakenteisia ja yksi luonnonkivistä rakennettu.

Sallivaaran ja Sammalselän hirsirakenteiset aidat olivat hyvin huonokuntoisia ja monin paikoin romahtaneita, joten ne jouduttiin rakentamaan osittain uudelleen vanhan mallin mukaan. Saarivaaran erotuspaikalla puolestaan kunnostettiin 400 metriä honkahirsistä liki satavuotiasta perkka-aitaa ja 500 metriä riukuaitaa. Kaikkien näiden kohteiden tuntumassa kunnostettiin myös joukko vanhoja hirsikämppiä.

Ertiqvarrin poroerotusaidan rakennusaineena oli käytetty tunturista saatuja luonnonkiviä, joista oli ladottu noin 1,5 m korkuinen aitaus. Vain tokan johdeaidat eli siulat oli tehty kuruista kerätyistä katajista. Syksyllä 1991 toteutetuissa korjauksissa tärkeimpänä työnä oli aidasta pudonneiden kivien latominen paikoilleen sekä aidan oikaisu.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Ertiqvarrin luonnonkivistä rakennettu poroaita sijaitsee Utsjoella tunturin rinteessä metsärajan yläpuolella.

Sammalselän poroerotusaita Kittilässä oli niin huonossa kunnossa, että se jouduttiin uusimaan suurelta osin kokonaan. Aluetta raivattiin myös vesakosta, jolloin aita ja sen tuntumassa olevat kämpät saatiin paremmin esiin maisemassa ja niiden kunnossapito helpottui. Työ toteutettiin vuosina 1985-1990.

Saarivaaran honkahirsistä rakennettu perkka-aita oli restauroinnin alkaessa vuonna 1991 liki satavuotias. Tässä Savukoskella sijaitsevassa kohteessa kunnostettiin myös kolme kämppää ja hevossuoja.