Rapolan kartano
Valkeakoski

Rapolan kartano sijaitsee alueella, jossa maanviljelyskulttuurin juuret ulottuvat aina rautakaudelle asti. Kartanorakennusten ja niitä ympäröivän puutarhan ja puistoalueen myötä tieto Rapolan keskiajalla alkaneesta kartanokulttuurista välittyy myös tämän päivän kävijöille. Kiinnostavaa lisävalaistusta alueen rakennushistoriasta, kasvillisuudesta ja maisemasta löytyy myös Museoviraston johdolla vuosina 2000-2001 toteutetun Rapola-tutkimusprojektin tuottamista julkaisuista.










Rapolan päärakennuksen nykyasu on peräisin 1920-luvulla toteutetuista muutostöistä. Kartanon tultua Museoviraston omistukseen vuonna 1993, olivat sitä ympäröivä puisto ja hedelmäpuutarha pahoin umpeenkasvaneita. Sen jälkeen aluetta on raivattu ylimääräisestä kasvillisuudesta.

Historiaa

Rapolan kartano sijaitsee Valkeakoskella kauniissa harjumaisemassa Rapolan linnavuoren juurella. Tila perustettiin jo 1500-luvulla ja vuosisatojen aikana siitä kehittyi kartanokokonaisuus, joka muodostaa edelleen tärkeän kiintopisteen seudun kulttuurimaisemassa. Rapolan omistajasuvut olivat paikallisesti merkittäviä vaikuttajia ja kartanossa vieraili myös useita kansallisia merkkihenkilöitä. Svinhufvud-suku omisti Rapolan vuosina 1725-1868 ja presidentti P. E. Svinhufvud syntyi Rapolan kartanossa vuonna 1861.

Kartanon pihapiirin kymmenistä rakennuksista vain osa on säilynyt meidän päiviimme. Puurakenteisen päärakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1813, mutta sen nykyhahmo on peräisin vuonna 1923 toteutetuista muutostöistä. Rakennuksen alla oleva kivirakenteinen holvikellari on ajoitettu 1600-1700-luvulle. Karjapihaa reunustava komea kivinavetta on rakennettu 1860-luvulla. Sen lisäksi pihapiiriin kuuluu mm. vilja-aittoja, pakaritupa, puoti ja sauna.

Kartanoalueen kunnostus

Rapolan kartano tuli Museoviraston omistukseen vuonna 1993, jolloin perustettiin työryhmä tutkimaan kohteen korjaustarpeita ja tulevaa käyttöä. Keväällä 1994 tehdyn kuntoarvion perusteella korjaustyöt aloitettiin vuonna 1995 kivinavetasta, jonka katto oli vuotanut jo pitkään aiheuttaen seinä-, vesikatto- ja välipohjarakenteissa pahoja lahovaurioita. Rakennuksen 1,5 metrin paksuiset luonnonkiviseinät puolestaan olivat säilyneet melko hyväkuntoisina, vain muutamin paikoin oli kivirakenteen sisään valunut vesi siirtänyt jäätyessään kiviä pois paikoiltaan.

Kivirakenteet korjattiin muuraamalla irronneet kivet alkuperäisille paikoilleen. Välipohjan ja katon lahovauriot korjattiin vanhoja rakenteita säilyttäen, mutta muutama huonokuntoisin kattotuoli jouduttiin uusimaan kokonaan. Katon kantavat rakenteet olivat paikoin pahasti notkahtaneet, joten niitä vahvistettiin ja tuettiin. Vanhan pärekaton päälle asennettiin uusi kolmiorimahuopakate.

Vuosien 1996-2002 aikana on pihapiirin rakennuksissa tehty lukuisia pienehköjä korjaustöitä, kuten kunnostettu vesikatteita, ikkunoita, ulkoportaita ja räystäslaudoituksia. Saunan ja luhtiaitan kunnostus vaati eniten työtä. Aitta jouduttiin purkamaan lahovaurioiden vuoksi kokonaan osiin ja kokoamaan sitten uudelleen. Saunan hirsirungon korjaus toteutettiin vanhoja materiaaleja käyttäen.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Komea navetta on kooltaan 75 x 16,5 metriä. Harmaakivisen alaosan päällä on viiden hirsikerran korkuinen hirsikehikko. Rakennuksen kaakkoispäätyä koristaa suippokaarinen ikkuna.

Navetan keskiosan poikkipäätyjen kohdalla alkuperäiset kattorakenteet olivat alimitoitettuja, jonka vuoksi katto oli pahasti taipunut. Korjaustöiden yhteydessä rakenteita vahvistettiin ja muutamia pystypilareita uusittiin kokonaan.