Seurasaaren ulkomuseo
Helsinki

Liki sadan vuoden ajan on Seurasaaren ulkomuseoon kerätty Suomen eri maakunnille tyypillisiä rakennuksia, jotka esittelevät maamme rakennus- ja asumiskulttuuria 1700-luvulta tälle vuosisadalle. Vanhojen museorakennusten kunnossapito ja korjaus tarjoavat laajan ja haastavan työkentän niiden parissa työskenteleville. Restaurointialan kehittyessä Seurasaaressa onkin paneuduttu viime vuosina entistä enemmän konservointimenetelmien kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Niemelän torppa oli ensimmäinen rakennusryhmä, joka siirrettiin Seurasaareen vuonna 1909 ulkomuseota perustettaessa. Torpan pihapiirissä on parisenkymmentä rakennusta, jotka vapaamuotoisesta sijoittelustaan huolimatta muodostavat melko kiinteän kokonaisuuden.

Taustaa ja historiaa

Seurasaari oli Meilahden kartanon laidunsaarena 1880-luvulle asti, jolloin Helsingin kaupunki vuokrasi sen Helsingin anniskeluosakeyhtiölle. Yhtiö ryhtyi heti kehittämään saaren virkistyskäyttöä ja luonnontilassa ollut laidunmaa muuttui pian teitä ja polkuja risteileväksi kansanpuistoksi. Helsingin anniskeluosakeyhtiö rakennutti saareen lähes 30 rakennusta, joista merkittävin on vuonna 1890 valmistunut arkkitehti Frithiof Mieritzin suunnittelema ravintola. Saaren valkoinen puusilta rakennettiin elokuussa 1890 riehuneen myrskyn kaatamista puista.

Seurasaaren ulkomuseo perustettiin vuonna 1909, kun ensimmäinen rakennusryhmä, Niemelän torppa, siirrettiin paikalle Konginkankaalta. Ulkomuseon perustaja oli professori Axel Olai Heikel, jonka aikana Seurasaareen siirrettiin mm. Karunan kirkko, pohjalaistalot Ivars ja Kurssi sekä satakuntalainen Antin talo. Nykyisin ulkomuseossa on 85 erillistä rakennusta ja saaressa vierailee vuosittain lähes puoli miljoonaa kävijää, joista noin 45 000 tutustuu myös museoalueeseen. Seurasaaren työtä tukee vuonna 1956 perustettu Seurasaarisäätiö.

Korjaustyöt

Seurasaaren museorakennusten korjaus- ja kunnossapitotöiden parissa työskentelee ympäri vuoden kolme Museoviraston omaa puurakentamisen ammattimiestä. Restaurointitöiden ja valittujen menetelmien perustana ovat viraston omista arkistoista löytyvät dokumentointiaineistot. Lähes kaikki ulkomuseon rakennukset ovat puurakenteisia. Ne pyritään korjaamaan samanlaisilla työmenetelmillä ja materiaaleilla, joita alkuperäisissä rakenteissakin on käytetty.

Samalla ylläpidetään vanhoja työtapoja ja perinteistä puurakentamisen ammattitaitoa sekä saadaan arvokasta käytännön tietoa vanhojen puurakennusten restauroinnista. Monet käytöstä jääneet rakennustavat ovat käyttökelpoisia vielä nykypäivän rakentamisessakin. Useimmat ulkomuseossa tehtävät korjaustyöt ovat samanlaisia, joita hirsitalojen omistajat ovat rakennuksissaan tehneet vuosisatojen ajan: lahonneita seinähirsiä vaihdetaan uusiin, huonokuntoisia pärekattoja uusitaan ja kallistuneita uuneja ja piippuja oikaistaan.

Edellisten sukupolvien tietotaitoa välitetään Seurasaaren vierailijoille järjestämällä paikan päällä kesäisin monenlaisia työnäytöksiä. Perinteiden lisäksi korjaustöissä hyödynnetään myös tämän päivän työvälineitä ja tekniikkaa. Kuntokartoituksen apuna voidaan käyttää dendrokronologisia tutkimuksia, joilla rakennukseen käytetyn puutavaran ikä saadaan tarkasti selville. Seurasaareen on suunnitteilla uusi verstas- ja huoltorakennus, joka valmistuessaan helpottaa saaren kirvesmiesten työskentelyä vaativien korjauskohteittensa parissa.

Vuoden 2002 kevään ja kesän kuluessa on Seurasaaren museokokonaisuutta täydennetty siirtämällä saareen kaksi aittaa Savitaipaleelta.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Seurasaaren ulkomuseo Museoviraston www-sivuilla

Haapalankkua viimeistellään veistämällä piilukirveellä.

Seurasaaren käsityöpäivien yhteydessä järjestetään usein työnäytöksiä. Kuvassa höylätään kuusipäreitä perinteisellä maamoottorikäyttöisellä pärehöylällä. Päreillä uusittiin Hallan talon katto.

Antintalon pärekatonteko nosto- ja riijalaudan avulla.

Tukin sahaus laudoiksi lankkusahalla.