Sodankylän kirkko
Sodankylä

Sodankylän puukirkko on ainutlaatuinen historiallinen monumentti, jonka kunnostuksessa on noudatettu tiukasti kansainvälisesti hyväksyttyjä restaurointiperiaatteita. Erityistä painoarvoa on annettu kirkon huolelliselle tutkimukselle ja yksityiskohtaiselle suunnittelulle. Restauroinnissa alkuperäisiä rakennusosia säilytettiin mahdollisimman laajasti ja tuhoutuneita osia uusittaessa käytettiin alkuperäisen kaltaisia työmenetelmiä ja rakennusmateriaaleja. Materiaalit ja työntekijät löytyivät paikkakunnalta. Työministeriön rahoittama projekti oli haasteellinen koulutustapahtuma, joka tarjosi samalla seudulle myös kaivattuja työmahdollisuuksia.

Sodankylän tukipilarikirkko on rakenneratkaisuiltaan erittäin kiinnostava.

Historiaa ja taustaa

Vuonna 1689 rakennettu Sodankylän vanha hirsikirkko on tyypiltään suorakaiteen muotoinen pohjalainen tukipilarikirkko. Kirkon vesikatto on tehty pitkittäisten vuoliaisten varaan ilman kattotuolirakenteita. Vesikatteen erimuotoiset paanut muodostavat kattoon koristeellisen kolmiokuvioinnin. Lisäksi runkohuoneen katonharjalla on harjakampa, siksak-aiheinen koristelauta, sekä kolme koristeellista viiritankoa. Kirkkosalia kattaa laudoitettu tynnyriholvi vuodelta 1703. Sisätilan kaikki pinnat ja kiinteä sisustus huolellisesti veistettyine yksityiskohtineen ovat ajan patinoimaa, maalaamatonta puuta. Alttari ja saarnastuoli ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan.

Sodankylän vanha kirkko on kokenut historiansa aikana monenlaisia muutoksia. Uuden kivikirkon valmistuttua vuonna 1859, vanha kirkko jäi autioksi ja rapistui vähitellen, kunnes 1800-luvun lopulla sitä alettiin taas arvostaa historiallisena monumenttina. Kirkon ensimmäinen restaurointi toteutettiin vuonna 1926.

Kirkon restaurointi

Museovirasto käynnisti Sodankylän vanhan kirkon korjaustöiden suunnittelun vuonna 1992. Aluksi kirkko dokumentoitiin piirtämällä ja valokuvaamalla. Rakennuksen vauriot ja niiden syyt kartoitettiin. Dokumentointivaiheen aikana huomattiin kirkon katon vuotavan useasta kohdasta, joten katon korjaus otettiin ensimmäiseksi työn alle. Korjaustyö toteutettiin perinteiseen tapaan ja myös tarvittavat rakennuspuut valittiin ja kaadettiin paikallista perimätietoa noudattaen. Vanha kate purettiin pois aluslaudoitusta myöten. Uudet paanut ja naulat valmistettiin käsin ja aluskatteeksi laitettiin tuohta varhaisempien korjausvaiheiden kattohuovan sijaan. Kirkon kattoa varten valmistettiin yhteensä liki 5000 paanua, jotka käsiteltiin aidolla täystervalla.

Kirkon ulkoseinissä oli paikoin jäljellä vanhaa pystylaudoitusta, mutta suurin osa seinäpinnasta oli hirsipintaista. Hirsipinnan suojaamiseksi päädyttiin ulkoseinät laudoittamaan vanhan mallin mukaisiksi. Tässäkin työssä käytettiin perinteisiä menetelmiä ja laudat valmistettiin sahauksen sijaan käsin lohkomalla. Sopivan, suorasyisen puumateriaalin valinta oli vaativa tehtävä. Vanhat laudoituksen osat säilytettiin entisillä sijoillaan: vain lahonneet osat leikattiin varoen pois ja paikattiin. Lopputuloksena saatiin elävä, kaunis lautapinta, joka sopii kauniisti ympäristöön ja on lisäksi osoittautunut teknisesti kestäväksi. Kirkon restaurointi valmistui vuonna 1995 ja projekti julkaistiin näyttävästi Arkkitehti -lehden yhteydessä.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Sodankylän kirkko Sodankylän kunnan www-sivuilla

Paanukatto tehtiin männystä. Puut valittiin huolellisesti ja kaadettiin hyvissä ajoin erityisesti tätä projektia varten. Hanke toteutettiin Metsähallituksen tuella.

Paikkakunnan kirvesmiehistä kehittyi työn myötä perinteisen tekniikan hallitsevia, taitavia paanunveistäjiä.

Käytetyt rakennusmateriaalit takonauloja myöten tuotettiin paikkakunnalla.