|
Historiaa
Uittorännejä on käytetty
uittotoiminnan apuna kaikkialla Suomessa. Rännejä
pitkin puutavara saatiin uitettua vesistöjen välisten
kannasten ylitse tai vähävetisiltä puro-osuuksilta
väljemmille vesille. Lapin uittotoiminnassa oli enimmillään,
1950-60-luvuilla, käytössä lähes 4000
kilometriä vesistöreittejä ja tuolloin lähes
jokaisen väylän varrella oli jonkinlainen uittoränni.
Riutukan purouittoränni Sallassa on peräisin
1920-30-luvulta. Raakunjoessa on uitettu puutavaraa jo vuodesta
1895. Joen varressa sijaitseva Riutukan savotta- ja uittotukikohta
antaa hyvän kuvan alueen uittotoiminnasta sekä siihen
liittyvästä kämppäperinteestä.
Nellimin uittoränni sijaitsee Inarijärven koilliskolkassa
Keskimmäisenjärven ja Nellimöjärven välillä.
Se on parhaiten säilynyt muistomerkki Inarinjärvellä
ja sen sivuvesistöissä 1920-30-luvuilla tapahtunessta
uittotoiminnasta.
Uittorännien entistäminen
Riutukan uittorännin entistämistyö
aloitettiin Raakunjoen raivauksella, jolloin 240 metriä
pitkä uittoränni saatiin esille. Uittorännin
muoto ja perusrakenteet olivat säilyneet hyvin, joten
ne voitiin helposti palauttaa alkuperäiseen muotoonsa.
Rännin kunnostus oli erittäin raskasta työtä,
johon veden virtaus aiheutti jatkuvia katkoja. Rännin
tuntumassa olevista rakennuksista kunnostettiin maakellari,
sauna, talli ja huussi. Syksyllä 1991 aloitetut työt
valmistuivat keväällä 1992.
Nellimin uittorännin entistämistöiden
lähtökohtana oli rännin palauttaminen alkuperäiseen
kuntoon
mittausdokumenttien ja vanhojen valokuvien perusteella. Työt
aloitettiin rännin ympäristön raivauksella
keväällä 1994. Korjaustyö osoittautui
erittäin vaativaksi ja korkeaa ammattitaitoa kysyväksi,
sillä rakenteet olivat vankkarakenteisia ja liitokset
taidolla tehtyjä. Suurin osa alkuperäisistä
rakenteista jouduttiin uusimaan ja vain osa kourulaudoista
sekä hyväkuntoiset, vanhat takonaulat voitiin käyttää
uudelleen. Myös rännin säätöpato
ja siinä sijaitseva suuarkku jouduttiin uusimaan lähes
kokonaan. Samanaikaisesti rännin entistämisen kanssa
tehtiin kohteeseen liittyvän maapadon korjaus. Korjaustyöt
valmistuivat syksyllä 1995.
Kohteen
suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa
|