Kainuun vesimyllyt

Kainuun vesimyllyprojekti on esimerkki onnistuneesta yhteistyöhankkeesta, jonka myötä viime hetkellä pelastettiin jälkipolville elävä osa suomalaista kansanperinnettä, vaalittiin puurakennustaitoja ja tarjottiin paikkakuntalaisille motivoivaa työtä. Kainuu tunnetaan nykyään myllyjen maakuntana. Korjatut myllyt toimivat sekä koulujen opetuskohteina että matkailunähtävyyksinä.

Peurokosken mylly sijaitsee maisemallisesti kauniilla paikalla. Pato on rakennettu vuolaaseen kalliokapeikkoon koko joen poikki. Myllyn restauroinnin yhteydessä vesiränni ja patolaitteet rakennettiin kokonaan uudelleen käyttäen raaka-aineena lehtikuusta.

Historiaa

Oulujärveen laskevat pitkät vesistöreitit ovat tarjonneet hyvät luonnonolosuhteet myllytoiminnalle. Kainuun purojen varsille rakennettiin 1950-luvulle mennessä satoja pieniä vesimyllyjä, jotka olivat pääosin muutaman talon yhteisomistuksessa. Myllyt olivat vaatimattomia, maalaamattomia, hirsiseinäisiä, satulakattoisia rakennuksia. Sisätiloissa oli jauhatuslaitteiden lisäksi useimmiten vain istuinpenkki. Yleisin vesimyllytyyppi seudulla oli hierinmylly, jossa jauhinkivet on kiinnitetty suoraan siivillä varustettuun tukkiin, jota vesi pyörittää. Seuraavaksi yleisimpiä ovat ratasmyllyt, joiden lisäksi alueelta löytyy myös jokunen ostokoneistolla varustettu turbiinimylly.

Korjaustyöt

Työministeriön rahoittama Museoviraston vesimyllyprojekti alkoi vuonna 1988. Aluksi kartoitettiin Kainuun jäljellä olevat 75 vesimyllyä. Esiselvityksen pohjalta korjauskohteiksi valittiin 13 tyypiltään, rakenteeltaan tai sijainniltaan erilaista vesimyllyä patolaitteineen, jotka Museovirasto osti.

Aluksi myllyt irtaimistoineen dokumentoitiin huolellisesti ja niistä laadittiin kunnostussuunnitelmat. Korjaustyöt käynnistettiin ympäristön raivauksella. Samalla myllyjen laitteistot siirrettiin tilapäiseen suojaan korjaustöiden ajaksi. Rakennusten perustukset korjattiin vanhan mallin mukaan ja lahonneet seinähirret vaihdettiin uusiin. Kaikkien myllyjen vesikatot jouduttiin uusimaan. Ränni-, sulku- ja patolaitteiden palauttaminen alkuperäiseen asuun vaati odotettua suuremman työpanoksen. Nämä osat olivat ravistuneet kaikkein pahiten myllyjen jäätyä käytöstä. Myllyjen sisäpuolisten rakenteiden kunto oli vaihteleva. Muutamissa myllyissä jouduttiin jauhatuslaitteet uusimaan lähes kokonaan. Onneksi alkuperäisistä osista oli lähes kaikissa tapauksissa saatavissa malli ja riittävät mitat.

Myllyjen korjaukseen kulunut aika vaihteli paljon kohteen koon ja kunnon mukaan. Pienen härkinmyllyn kunnostuksesta selvittiin parissa kuukaudessa, kun taas suurimpien kohteiden parissa vierähti kaksi kesäkautta. Korjaustöiden valmistuttua kaikissa kohteissa suoritettiin “koejauhatus” puolella säkillisellä jyviä. Museovirasto on sopimuksella siirtänyt myllyt entisten omistajien hoitovastuulle. He huolehtivat myös myllyjen esittelystä vierailijoille ja niiden perinteisestä käytöstä. Noin kymmenen vuoden välein on myllyjen, patolaitteiden ja koneistojen säilymiseksi tehtävä myös mittavampia toimenpiteitä, jotka kuuluvat Museoviraston vastuulle.

Vesimyllyt muodostavat nyt Kainuun erämaamaisemassa kiinnostavan, perinteisiä maatalouselinkeinoja esittelevän reitistön. Useimmista myllyistä on tullut suosittuja matkailukohteita. Paasikosken myllyn äärelle on noussut kunnan toimesta jopa kesäteatteri. Vesimyllyprojektin tunnettavuutta lisäsivät monipuolinen julkaisu sekä havainnollinen näyttely, joka tehtiin yhteistyössä Kainuun maakuntamuseon kanssa. Kunnostusprojekti on toiminut sittemmin esikuvana useille eri puolilla maata toteutetuille restaurointihankkeille. Myllyistä käydään hakemassa oppia kunnostettaessa omin voimin tai yhteisöjen toimesta muualla maassa vastaavia, jo harvinaiseksi käyneitä rakennelmia.

Kohteen suunnittelijat ja vastuutahot Museovirastossa

Lamasalvosrakenteen erinomaisuutena voidaan pitää sitä, että lahonneen alahirren vaihtaminen eli seinän kengittäminen on tehtävissä kotikonstein parin työmiehen voimin. Perinteiset ammattitaidot hallitaan Kainuussa.

Korkialehdon vesimyllyssä on ulkopuolinen vesiratas. Restauroinnin yhteydessä myllyrakennus kengitettiin ja sen malkakatto kunnostettiin. Vesiränni ja patolaitteet jouduttiin uusimaan kokonaan.

Huovilan myllyrakennus Sotkamossa on ollut punamullalla maalattu toisin kuin useimmat muut myllyt. Rakennuksen neljä alinta hirttä jouduttiin vaihtamaan ja pärekatto uusittiin kokonaan. Myllykoneisto kunnostettiin ja samalla jauhinkivet vaihdettiin uusiin.