MUSEOVIRASTO RESTAUROI

Pyhän Henrikin saarnahuone, Kokemäki


Pieni tiilikappeli seisoo jokimaisemassa puiston ympäröimänä. Kappelin ongelmana ovat huonot perustusolosuhteet, ja tarkkojen maaperätutkimusten avulla onkin pyritty löytämään keinoja, joilla pysäyttää rakennuksen kallistuminen.

Pyhän Henrikin saarnahuone
Kahdeksankulmaisen tiilikappelin sisällä on pieni puurakennus, jossa Pyhän Henrikin on uskottu vierailleen 1100-luvulla. Kuva: Marja Ivars, Museovirasto.

Vaatimattomasta hirsiaitasta tuli pyhiinvaelluskohde

Pyhän Henrikin saarnahuone sijaitsee Kokemäenjoen törmällä, keskiaikaisen Teljän kauppapaikan alueella. Jokilaakso oli Teljän ympäristössä tiheästi asuttu, ja esimerkiksi läheisessä Ylistaron kylässä oli jo 1560-luvulla 18 taloa.

Uusgoottilainen tiilikappeli rakennettiin suojaamaan pientä hirsirakennusta, jossa piispa Henrik on perimätiedon mukaan yöpynyt tai saarnannut 1100-luvun puolivälin paikkeilla. Paikkakunnan kirkonmiesten aloitteesta saarnahuone haluttiin suojata kansallisena muistomerkkinä ja rakennusrahastoa kartutettiin kolehtikeräyksin seurakunnissa ympäri maata. Arkkitehti P. J. Gylichin suunnittelema kahdeksankulmainen suojarakennus valmistui vuonna 1857 vietettyihin kristinuskon maahantulon 700-vuotisjuhlallisuuksiin. Saarnahuonetta ympäröi Kokemäenjoen rantaan rajautuva puistoalue, joka toteutettiin arkkitehti G. Th. Chiewitzin suunnitelmien mukaan.

1970-2009 Tiilikappelin kallistuminen seurannassa

Saarnahuoneen hirsistä tehtiin vuonna 1990 dendrokronologinen tutkimus, jonka mukaan rakennuspuut ajoittuvat kolmelle aikakaudelle. Vanhimmat hirret ovat vuosilta 1472-73, kuusi hirttä ajoitettiin 1500-luvulle ja nuorimmat puut on kaadettu talvella 1623-24.

Suurinta huolta ovat aiheuttaneet suojarakennuksen julkisivu- ja perustusvauriot. Savipohjaiselle rantapenkalle rakennetun kappelin havaittiin kallistuvan jo sata vuotta sitten ja siitä lähtien sen tilannetta on seurattu mittauksin. 1970-luvulla kappelille laadittiin perustusten vahvistussuunnitelmat, jotka jäivät kuitenkin toteuttamatta.

Viime vuosikymmenten aikana rakennuksessa on tehty säännöllisiä kallistumamittauksia, ja julkisivuvaurioiden kehittymistä on seurattu myös tarkkojen mittauspiirustusten avulla. Talvella 2008-09 kohteessa toteutettiin perusteellinen maaperätutkimus, joilla selvitettiin maaperän laatua ja kantavuutta sekä kantavan pohjamaan syvyyttä. Työn yhteydessä tehtiin kairauksia ja maatutkaluotausta, maanpinnan korkeudet vaaittiin ja joen rantaluiska kartoitettiin. Pohjatutkimusten perusteella kappelin perustusten vahvistamiseen voitaisiin ryhtyä, mutta rahoitusta tälle noin miljoona euroa maksavalle kokonaishankkeelle ei ole onnistuttu järjestämään. Perustusten vahvistamisen ajaksi tulisi hirsikehä siirtää pois rakennuksesta ja konservoida. Perustusten vahvistamisen vaihtoehdoista on tehty opinnäytetyö.

2002-2007 Pienimuotoista puistorestaurointia

Myös kappelia ympäröivässä puistossa on tehty kunnostus- ja hoitotoimia. Vuonna 2002 puistoon pystytettiin Emil Cedercreutzin tekemä piispa Henrikin pronssinen rintakuva. Puistoaluetta ympä-röivä aita kunnostettiin ja maalattiin 2006. Vuotta myöhemmin vietettiin kristinuskon Suomeen tulon 850-vuotisjuhlaa ja sen kunniaksi uusittiin puistossa oleva, rakennuksen historiasta kertova opastaulu.