Lappeenrannan linnoitus, Lappeenranta

Lappeenrannan linnoittaminen aloitettiin 1720-luvulla. Nykyään linnoitusalueen sisälle kätkeytyy kokonainen kaupunginosa. Linnoituslaitteiden lisäksi alueella on kunnostettu laajoja maavalleja, joihin on luotu sopivat kasvuolosuhteet alueen tyypilliselle kasvillisuudelle. Restaurointitöiden myötä on kohennettu merkittävästi Lappeenrannan kaupunkikuvaa ja tuettu linnoitusalueen kehittymistä elävänä kaupunginosana. Museovirasto on toiminut restaurointitöiden rakennuttajana ja valvojana.

Lappeenrannan linnoitusalueen sisältä löytyy monen aikakauden rakennuksia. Kuva: Lentokuva Vallas Oy.

Rajakaupungin värikäs historia

Lappeenrannan kaupunki perustettiin nykyisen linnoituksen paikalle vuonna 1649 ja kaupungin linnoittaminen aloitettiin 1720-luvulla. Linnoitusta vahvistettiin Aleksander Suvorovin johdolla 1790-luvulla, mutta jo 1800-luvun alussa linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä. Nykyään linnoitusalueella oleva rakennuskanta on hyvin vaihtelevaa. Alueen vanhimmat rakennukset, kuten ortodoksinen kirkko ja komendantin talo ovat 1770-luvulta, puurakennukset 1800-luvulta ja tiiliset sotilaskasarmit viime vuosisadan alusta. Maisemakokonaisuuteen liittyvät myös Kaupunginlahti puistoistutuksineen ja Pallon kaupunginosan vanhat puurakennukset.

Restaurointi toi eloa linnoitusalueelle Vuonna 1996 Lappeenrannan linnoituksessa käynnistyi laaja restaurointihanke. Tavoitteena oli kohteen havainnollistamiseksi palauttaa 1700-luvun lopulla rakennetut linnoituslaitteet osittain alkuperäiseen muotoonsa. Kunnostustöiden aluksi linnoituslaitteiden kunto ja sijainti selvitettiin koekaivauksilla. Alueen näyttävin rakennelma on 1720-luvulla rakennettu Faberin redutti, johon kuuluu maarakenteinen valli ja kaksi kivisellä ulkomuurilla varustettua linnoituslaitetta. Rakennelma oli tuhoutunut lähes kokonaan, ja se rekonstruoitiin entiselle paikalleen vanhojen piirustusten ja paikalta löytyneiden muurifragmenttien perusteella. Myös pohjoinen rintavarustus ampumasektoreineen korjattiin osittain rekonstruoiden. Muiden patterien osalta löydökset olivat viitteellisempiä ja niiden paikat päädyttiin merkitsemään maastoon vanhaa pohjamuotoa ja kokoa mukaillen. Linnoituksen maavallien kunnostus vaati laajoja maanrakennustöitä. Rinteeseen ajettiin noin 20 000 kuutiometriä uutta täyttömaata, joka peitettiin ohuella multakerroksella. Näin saatiin aikaan valleille tyypillinen, vähäravinteinen maapohja, kuivakkoketo. Itävallien osalta restaurointityöt valmistuivat vuonna 2000, ja niiden myötä Lappeenrannan kaupunkikuvaa saatiin merkittävästi kohennettua. Linnoitusalueesta on vähitellen kehittynyt suosittu vierailukohde, josta löytyy lukuisia museoita, käsityöläispajoja ja gallerioita. Linnoitukseen itärinteeseen palautettu vanha Vesiportinkuja tarjoaa uuden kulkureitin Satamatieltä vallin harjalle ja linnoitusalueelle. Rakenteita paljastui maakerrosten alta Vuodesta 2000 lähtien kunnostustöitä jatkettiin linnoituksen pohjoisalueilla, läntisillä linnoitusvalleilla sekä myöhemmin Nikolain ja Kimpisen etälinnakkeilla. Linnoituslaitteita ja -muureja restauroitiin kiilaamalla irtonaisia ja puuttuvia muurikiviä paikoilleen vanhaa rakennetta noudattaen. Alkuperäisiä linnoitusrakenteita kaivettiin paikoin esiin maa- ja kasvillisuuskerrosten alta, ja niitä täydennettiin rekonstruoiden.

Frisenheimin redutti sijaitsee linnoitusniemen länsilaidalla. Kuva: Museovirasto. Restauroinnin yhteydessä otettiin maakerrosten alta esiin alkuperäisiä linnoitusrakenteita. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto. Talvinäkymä Viipurin portilta. Kuva: Minna Pesu, Museovirasto. Näkymä länsivallien työmaalle. Kuva: Kari Gröndahl, Museovirasto.

Vallitöissä luiskattiin ja tasoitettiin maarakenteita vanhan mallin mukaan sekä siistittiin linnoitusalueiden maisemaa. Kimpisen etuvarustuksella korjaustöitä pohjustettiin maasto- ja mittaustutkimuksilla. Kunnostustyöt viimeistellään keväällä 2013, jolloin Kimpisen patterin kohdeopaste on tarkoitus asentaa paikalleen maastoon.

Linnoituksen kunnostustyöt tehtiin Lappeenrannan kaupungin toimesta Kaakkois-Suomen TE-keskuksen rahoituksella. Museovirasto toimi hankkeen valvojana ja rakennuttajana. Restaurointitöitä on valvonut myös paikallinen maakuntamuseo.