Kuusiston linnanrauniot, Kaarina

Vuosikymmenten pitkäjänteisen korjaustyön aikana on keskitytty Kuusiston piispanlinnan huonokuntoisten muurien tukemiseen ja samalla purettu aikaisempia epäonnistuneita suojamuurauksia. Linnanraunioiden korjaustyöt ovat myös tarjonneet erinomaisen mahdollisuuden keskiajan arkeologiselle tutkimukselle.

Linnanraunio mereltä päin. Korkealla sijaitsevaa päälinnaa on suojannut rannan puolelta kolme esilinnaa. Kuva: Vesa Aaltonen.

Merenalaiset paalutukset suojasivat linnaa

Piikkiönlahden rannalla sijaitseva Kuusiston linna oli aikoinaan Suomen piispojen hallinto- ja turvapaikka. Linnan rakennustyöt aloitettiin mahdollisesti jo 1200-luvun lopulla.

Huomattavin rakennuskausi oli 1400-luvulla, jolloin piispanlinna laajeni päälinnan ja kolme esilinnaa käsittäväksi kokonaisuudeksi. 1500-luvun levottomina alkuvuosina linna siirtyi väliaikaisesti tanskalaisten haltuun, kunnes se valloitettiin takaisin ja lopulta tuhottiin Kustaa Vaasan käskystä vuonna 1528.

Kuusiston linna puolustautui kutsumattomia vieraita vastaan sekä maanpäällisillä muureilla että mereen rakennetuilla paalutuksilla. Maihinnousun estämiseksi rannat varustettiin yli 3000 paalulla. Rantakaislikon ja -mudan ansiosta 1400-luvulla rakennettu paalutus pysyi salaisuutena aina vuoteen 1992 asti. Tuolloin merivesi oli pitkään poikkeuksellisen matalalla, ja kaislikon keskellä kulkeva paalurivistö havaittiin.

Vaikka Kuusiston linnaa turmeltiin vuosisatojen ajan ottamalla siitä rakennusmateriaalia muihin tarpeisiin, ei linnan historia ole ollut unohduksissa. Linnanrauniot kaivettiin esille 1870-luvulla ja niitä on tutkittu ja korjattu moneen otteeseen. Ensimmäisten kaivausten jälkeen muurit jätettiin alttiiksi sateelle ja pakkaselle, ja ne kärsivät pahoja vaurioita. Muinaistieteellinen toimikunta käynnisti korjaustyöt raunioilla vuonna 1891, mutta tämäkin korjausvaihe oli epäonninen, eikä rauniossa ollut vuonna 1910 enää lainkaan alkuperäisiä tiilipintoja.

1985-2011 Rauniot tutkimus- ja restaurointikohteena Museoviraston vuonna 1985 aloittama korjausvaihe on tuonut paljon uutta tietoa linnan vaiheista. Perinteisen antikvaarisen tutkimuksen lisäksi Kuusiston linnan salaisuuksia ovat tutkimuksillaan avanneet myös kasvitieteilijät, geologit ja eläintieteilijät. Raunioilla on nähtävissä päälinnan ja kolmen esilinnan pohjakaava, mutta linnan alkuperäisestä korkeudesta on kertomassa ainoastaan päälinnan lounaisosassa säilynyt muurin kohta. Uusilla suojarakenteilla on pyritty selkeyttämään aiempien korjausten yhteydessä hahmottomiksi kiviröykkiöiksi muuttuneiden muurien arkkitehtonista ilmettä. Kuusisto on myös yksi Suomen arvokkaimmista keskiajan arkeologian tutkimuskohteista. Museovirasto sai Kuusiston piispanlinnan raunioiden lähes 20 vuotta kestäneet muurinkorjaustyöt päätökseen vuonna 2012. Viimeisenä vuonna korjauksen kohteena olleesta torniryhmästä löytyi yksi linnan vanhimmista sisäänkäynneistä, joka oli muurattu umpeen jo keskiajalla. Löytö täsmensi omalta osaltaan linnan monimutkaista ja paljon muutoksia sisältänyttä historiaa. 2009 Opaskirja palvelee raunioalueella vierailevia Linnanraunioilla retkeileviä palvelee myös vuonna 2009 julkaistu, taskuun sopiva opaskirja, jossa esitellään piispanlinnan ja läheisen Kuusiston kartanon historiaa ja rakennusvaiheita. Oppaan avulla voi tutustua myös viimeisimpiin linnan vaiheita valottaneisiin tutkimuksiin. Suunnitelmissa on lisäksi parantaa raunioalueen opastusta pystyttämällä kohteeseen sen historiasta ja värikkäistä vaiheista kertovia opastauluja. 2011 Uudessa venelaiturissa käytettiin perinteisiä rakenteita Kesällä 2011 linnan raunioiden pohjoispuolella sijaitseva venelaituri uusittiin Museoviraston ja Kaarinan kaupungin taloudellisella yhteistyöllä. Edellinen, 1950-luvulla toteutettu rakennelma oli jouduttu sulkemaan huonokuntoisena joitakin vuosia aiemmin. Linnanrauniot ovat Kaarinan kaupungille merkittävä matkailukohde, ja 1900-luvun alusta käytössä olleen maihinnousupaikan säilymistä pidettiin tärkeänä. Uuden, T-muotoisen laiturin pituus on 20 m ja syvyys laiturin päässä yli 2 m. Laituri toteutettiin hirsiarkkurakenteisena, joka perinteisenä ratkaisuna sopii hyvin historialliseen ympäristöön. Kuusiston linnanrauniot ovat siis entistä helpommin saavutettavissa myös vesitse sekä pienillä että suuremmillakin veneillä.

Muurikiviä täytyy toisinaan muotoilla, halkaisu tapahtuu tässä perinteisillä käsityökaluilla. Kuva: Vesa Aaltonen. Muurin korjauksilla on pyritty estämään muurien vaurioituminen, mutta myös selkeyttämään linnanraunion muotoa paremmin ymmärrettäväksi. Kuva: Museovirasto. Kesällä 2008 rakennetut portaat helpottavat kävijöiden liikkumista raunioalueella. Kuva: Selja Flink, Museovirasto. Kuusisto on suosittu matkailu- ja retkeilykohde. Vuosittaisilla Arkeologian päivillä on linnanraunioon käynyt tutustumassa satoja ihmisiä. Kuva: Vesa Aaltonen.

2012 Kuusiston linnalle pääsee myös pyörätuolilla

Saavutettavuus on yksi Museoviraston toimintaa ohjaavista periaatteista, ja siihen on panostettu erityisesti 2000-luvulla. Myös yli 700-vuotias Kuusiston linna voi ottaa vierailijat vastaan entistä saavutettavampana. Vuonna 2012 valmistunutta, linnanraunion muureja myötäilevää polkua on helppo kulkea myös pyörätuolilla. Raunioalueelle on jo aikaisemmin rakennettu portaita ja kaiteita liikkumisen helpottamiseksi, mutta nyt kohde on entistä laajemman yleisön tavoitettavissa. Uutta polkua pitkin pääsee myös rannan tuntumassa olevalle nuotiopaikalle.