Olavinlinna, Savonlinna

Olavinlinna on houkutellut matkailijoita yli sadan vuoden ajan. Linnan uusi sadekatos toteutettiin talvella 2000 arkkitehtikilpailussa voittaneen ehdotuksen mukaisesti. Vähäeleinen ja moderni katos ei kilpaile mahtavan keskiaikaisen linna-arkkitehtuurin kanssa. Vuosia jatkuneen muurinkorjauksen haasteena on ollut sopivan laastityypin kehittely, jota on pohjustettu tarkoilla laastitutkimuksilla. Olavinlinnan uusi perusnäyttely kertoo sotilaallisen historian ohella myös linnan roolista arkisen elämänmenon näyttämönä.

Keskiajalla perustettu Olavinlinna sijaitsee Kyrönsalmessa olevassa saaressa. Harmaakivilinnan alkuperäisenä tehtävänä oli torjua idästä tulevia hyökkäyksiä. Kuva: Johanna Nordman, Museovirasto.

Tärkeästä rajalinnasta oopperajuhlien näyttämöksi

Erik Akselinpoika Tott käynnisti Olavinlinnan rakennustyöt vuonna 1475 Ruotsin itärajan suojaksi. Historiansa aikana Olavinlinna on kokenut monia rakennusvaiheita ensin Ruotsin ja myöhemmin Venäjän valtakunnan rajalinnana. Linnaa ja sen muureja on vuosien saatossa huollettu, laajennettu ja korjattu lukemattomia kertoja.  Ehjät muurit olivat puolustuksen kannalta elintärkeitä ja jatkuva huolto takasi niiden toimivuuden.

Suomen sodan jälkeen vuonna 1809 linna menetti sotilaallisen merkityksenä ja se päästettiin rappeutumaan. 1800-luvun lopulla Olavinlinna tunnustettiin historialliseksi monumentiksi, minkä jälkeen sitä ryhdyttiin hoitamaan muinaismuistona ja muurinkorjaustyöt käynnistyivät jälleen. Siitä lähtien linnaa on kunnostettu useaan otteeseen. Edellinen laaja restaurointihanke toteutettiin vuosien 1961-75 aikana.

Olavinlinnasta kehittyi vähitellen merkittävä matkailukohde. Ensimmäiset oopperajuhlat järjestettiin Olavinlinnassa vuonna 1912 laulajatar Aino Acktén aloitteesta. Nykyiset juhlat saivat alkunsa kesällä 1967, ja ensimmäinen sadekatos linnanpihalle tehtiin 1970-luvulla.

Palkittu sadekatos toimii erinomaisesti Olavinlinnan teknisesti ja toiminnallisesti vanhentuneen sadekatoksen uusiminen tuli ajankohtaiseksi vuonna 1998, jolloin järjestettiin arkkitehtikilpailu uuden katosratkaisun ideoimiseksi. Tärkeimpänä vaatimuksena uuden katsomon ja sadekatoksen suunnittelussa oli kokonaisuuden sopeutuminen linnan historiallisesti arvokkaaseen arkkitehtuuriin. Katsomon suunnittelussa pyrittiin myös muunneltavuuteen, jotta se palvelisi eri käyttäjäryhmien vaihtelevia tarpeita. Sadekatos tehtiin jännitettynä tekstiilikatteena, jonka kantavat rakenteet ovat pääosin katoksen yläpuolella. Katos tukeutuu linnanpihalle vain takaosastaan ja linnan muureissa se kiinnitetään 1900-luvun alussa tehtyihin betonikansiin. Uudet rakenteet näkyvät linnan ulkopuolelle vain eteläsivustan matalimpien muurien yli. Vuonna 2000 valmistuneet uusi katos ja katsomo ovat osoittautuneet käytössä sekä toiminnallisesti että akustisesti erinomaisiksi. Valmistumisvuonna katokselle myönnettiin Kaakkois-Suomen rakennus- ja ympäristötaidepalkinto. Huonot vesieristeet olivat osasyynä tykkitasanteiden vaurioihin Vuonna 2007 Olavinlinnassa käynnistyi korjaushanke, jonka taustaksi tehtiin ensin muurien ja vesieristeiden kuntotarkastus. Rakenteet todettiin paikoin erittäin huonokuntoisiksi, sillä tykkitasanteiden vedeneristysongelmien vuoksi vesi oli valunut muurien sisään ja niiden alla oleviin huonetiloihin. Myös linnan tornien kuparikatteet olivat korjauksen tarpeessa. Vesikatevauriot pahenivat merkittävästi, kun Kijlin tornin kate repeytyi rikki kovalla tuulella tammikuussa 2008. Tykkitasanteiden vedeneristyskorjaukset aloitettiin keväällä 2008. Sopivan eristysratkaisun löytäminen betonilaatan ja luonnonkivimuurin liittymäkohtaan vaati paljon pohdintaa. Lopulta päädyttiin käyttämään bitumikermiä, jonka liitoskohdat tiivistettiin siveltävällä eristeellä ja peitettiin kuparilistalla. Tasanteiden kansilankutuksesta tehtiin osittain avattavia helpottamaan tulevia tarkistuskertoja. Paksun bastionin muurinkorjauksessa vaalittiin ajan patinaa  Muurien osalta huonoimmassa kunnossa oli Paksu bastioni, jonka vaurioiden kartoitus ja korjaussuunnittelu käynnistyivät vuoden 2008 syksyllä. Muureissa oli vaarallisia pullistumia ja osa kivistä oli irronnut paikaltaan, sementtipitoiset saumaukset irtoilivat ja muuriytimen laasti oli muuttunut hiekkamaiseksi. Muurinkorjaustyöt toteutettiin osana syksyllä 2009 käynnistynyttä "Olavinlinna saavutettavaksi ja turvalliseksi" -työllistämishanketta. Tutkimuksissa Paksu bastioni todettiin läpimäräksi. Muurin huipulla olevat vesieristeet olivat osittain vaurioituneita ja halkeilleista muurin laastisaumoista oli imeytynyt rakenteen sisälle kosteutta. Vesi oli jäätyessään rapauttanut muuria entisestään.  Ennen restaurointia Paksun bastionin korjaukselle määriteltiin seuraavanlaiset periaatteet: alkuperäiset muurikivet säilytetään työ toteutetaan alkuperäisiä materiaaleja ja rakennustapoja kunnioittaen patinaa eli ajan jättämää jälkeä pinnoissa vaalitaan uuden materiaalin ei tarvitse erottua vanhasta kohde dokumentoidaan huolellisesti ennen ja jälkeen korjauksen sekä työn aikana. Muurit korjattiin syvätäyttömenetelmällä. Sementtipitoinen murentunut laasti ja muuriytimen hiekkamaiseksi muuttunut laasti poistettiin. Puhdistetut onkalot täytettiin kivillä ja pumpattiin täyteen hydraulisella kalkilla vahvistettua kalkkilaastia. Uuden laastin koostumus määriteltiin tutkimalla linnan keskiaikaisia laasteja.

Katos sopeutuu arvokkaaseen ympäristöönsä. Se pystytetään joka kesä uudelleen, joten rakenteiden on oltava helposti koottavissa ja purettavissa. Kuva: Jussi Tiainen. Oopperajuhlien puku- ja maskeeraustiloissa tehdään peruskorjaus, joka valmistuu kesään 2009 mennessä. Linnan takatiloissa liikkuu oopperajuhlien aikana satoja esiintyjiä ja teknistä henkilökuntaa. Kuvassa valmistaudutaan Aidan kenraaliharjoitukseen. Kuva: Selja Flink, Museovirasto. Akuutein ongelma ovat tykkitasanteiden vedeneristykset, jotka 30 vuoden jälkeen vuotavat. Tasakatto ei Suomen olosuhteissa ole helppo rakenne. Korjauksia varten pohjoispatteri katettiin tilapäisellä sääsuojalla. Kuva: Selja Flink, Museovirasto. Arkkitehti Selja Flink ja urakoitsija Markku Immonen neuvottelevat vesieristeiden korjausten yksityiskohdista. Kuva: Johanna Nordman, Museovirasto. Linnan mittakaavassa pienetkin korjaukset vaativat melkoiset telineet. Kuvassa korjataan huopakattoa. Kuva: Selja Flink, Museovirasto.

Korjauslaastiksi kehitelty hydraulinen kalkkilaasti vastaa linnan vanhoja laasteja, joustaa rakenteen liikkeissä ja kestää sen vuoksi paremmin sään rasituksia kuin aiemmin käytetyt sementtipitoiset laastit. Uudessa laastissa käytettiin paikallista hiekkaa, joka ominaisuuksiltaan vastaa alkuperäisissä laasteissa käytettyä hiekkaa. Vuoden 2012 kevääseen mennessä Paksun bastionin etelämuuri saatiin kunnostettua lähes valmiiksi. Varsinaisen korjaustyön lisäksi hankkeeseen kuului myös työvaiheiden dokumentointi ja raportointi.

Rinnakkain muuritöiden kanssa konservoitiin myös Paksun bastionin ampuma-aukkoja, joiden holvikaaret on muurattu tiilestä. Irronneita tiiliä kiinnitettiin takaisin paikoilleen tai korvattiin linnaan varastoiduilla vanhoilla tiilillä. Tiilirakenteiden konservointiin käytetty laasti oli muuten samantyyppistä kuin kivimuurien korjauslaasti, mutta siihen käytettiin hienorakeisempaa hiekkaa.

Ampuma-aukkojen vaakapinnat saumattiin suojalaastilla joka estää veden imeytymistä. Suojalaastin sideaineena käytettiin ainoastaan hydraulista kalkkia, joka tekee siitä erityisen kestävää. Ampuma-aukkojen vaakapintojen päälle asennettiin vielä kuparipellitys.

Tilalliset muutokset paransivat käytettävyyttä

Olavinlinnan kehittäminen matkailukohteena ja oopperajuhlien näyttämönä on edellyttänyt myös tilallisia uudelleenjärjestelyitä, jotka on toteutettu linnan alkuperäistä luonnetta kunnioittaen.

Vuonna 2009 museomyymälä siirtyi uusiin tiloihin vaatehalliin ja sen kalustusta täydennettiin. Samana vuonna toteutettiin myös Oopperajuhlien puku- ja maskeeraustilojen peruskorjaushanke. Tilat oli rakennettu 1970-luvulla esilinnan pohjoissiipeen, jossa ne sijaitsivat kahdessa kerroksessa. Tuolloin toteutetut sisustusratkaisut olivat Antti Nurmesniemen suunnittelemia ja niiden vaaliminen otettiin sisätilojen korjaussuunnittelun lähtökohdaksi jopa materiaalien ja muotojen tarkkuudella.
Tavoitteena oli kuitenkin uusien tilaratkaisujen avulla parantaa tilojen toiminnallisuutta.

Oopperajuhlien aikana linnassa työskentelee satoja ihmisiä, joiden valmistautumiseen väljemmät pukuhuoneet ja asianmukaiset saniteettitilat tuovat merkittävää parannusta. Korjaustöiden yhteydessä myös tilojen sähköjärjestelmät, valaistus ja vesi- ja viemärijohdot uusittiin ja ilmanvaihtojärjestelmää parannettiin. Sisätilojen kunnostus sovitettiin linnan kesäkäytön aikatauluihin ja tilatarpeisiin. Puku- ja maskeeraustilojen korjaus valmistui kesäkaudeksi 2009.

Uusi perusnäyttely kertoo linnan arjesta

Muurinkorjaustöiden lisäksi Etelä-Savon ELY-keskuksen ja Museoviraston yhteisrahoituksella toteutettuun "Olavinlinna saavutettavaksi ja turvalliseksi". -hankkeeseen sisältyi myös  linnan perusnäyttelyn uudistaminen ja saavutettavuuden parantaminen.

Olavinlinnan perusnäyttelyn uudistaminen käynnistyi vuonna 2009. Uusi näyttely, "Jos muurit osaisivat kertoa - poimintoja linnan vaiheista", avattiin yleisölle loppuvuonna 2011. Opasteiden pääteemoina ovat linnan puolustuskäyttö ja elämä linnassa. Linnan kaikki rakennukset ja tilat on alun perin rakennettu palvelemaan nimenomaan sotilaallista tarkoitusta. Toisaalta linnassa vietettiin myös arkista elämää ja asukkaat tarvitsivat ruokaa, juomaa ja majapaikan.

Näyttelyyn kuuluu 21 opastaulua, jotka sijaitsevat linnan tärkeimmissä sisätiloissa, pihoilla ja tykkitasanteilla. Näyttelytaulut sijaitsevat opastetun reitin varrella, mutta osaan näyttelystä voi tutustua myös omatoimisesti haluamassaan järjestyksessä kulkien.

Opasteiden arkkitehtonisessa suunnittelussa on tavoiteltu yhteensopivuutta Antti Nurmesniemen sisustuksen kanssa. Muodoltaan yksinkertaiset ja linjakkaat opastaulut on kiinnitetty seinään ja valaistu siten, että ne toimivat hyvin myös linnan hämärissä sisätiloissa. Näyttelytaulut kertovat sanoin ja kuvin linnan arkiaskareista ja puolustuskäytöstä menneillä vuosisadoilla sekä esittävät huonekohtaisesti, miksi tila on muotoutunut nykyiseen asuunsa. Tauluissa on runsaasti valokuvia esineistä, jotka on löydetty pääosin linnan 1960-1970-lukujen restaurointien yhteydessä tehdyissä kaivauksissa. Kuvituksena on käytetty myös linnan mittapiirustuksia, Ruotsista hankittua arkistomateriaalia sekä Olaus Magnuksen 1500-luvun puupiirroksia. Olavinlinnan nykytilannetta kuvaavan pienoismallin viereen on teetetty linnan kolmea historiallista vaihetta tulkitsevat 3D-mallinnokset, jotka havainnollistavat kohteen rakentumista yli 500 vuoden ajalta.

Uuden näyttelyn rinnalle julkaistiin vuoden 2011 lopussa näyttelyluettelo "Muurien suojassa - elämää Olavinlinnassa". Sekä opasteet että näyttelyluettelo ovat nelikielisiä ja niiden tekstit ovat suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.