Turun linna, Turku
Keskiaikainen Turun linna on säilynyt läpi historiansa tärkeänä tukikohtana, josta taisteltiin aikoinaan vuosisatojen ajan. Linna rakentui vähitellen useassa eri rakennusvaiheessa, ja kohteen restauroinnin lähtökohtana onkin ollut eri aikakausien piirteiden säilyttäminen. Vaurioiden korjaamisen ohella linnan toimivuutta on parannettu vaalien samalla vanhoja, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakenteita. Esteettömyyskorjausten jälkeen linnan tilat ja näyttelyt ovat entistä laajemman yleisön tavoitettavissa.
Restauroinnin yhteydessä on Turun linnassa säilytetty eri aikakausien piirteet. Kuva: Timo-Pekka Heima, Museovirasto.
Linnan historia on monivaiheinen
Turun linna perustettiin 1280-luvulla Aurajoen suulle Ruotsin kruunun hallintolinnaksi. Aluksi se oli muodoltaan avoin leirikastelli, jossa oli ympärysmuuri ja kaksi tornia. Seuraavien vuosisatojen aikana leirikastellista kehittyi suljettu linna, joka koostui päälinnasta ja esilinnasta. Juhana Herttuan aikana vuosina 1556-63 linna uudistettiin komeaksi renessanssilinnaksi. Tuolloin pohjoissiiven ylimpään kerrokseen rakennettiin uusi kuninkaansali ja sisäpihan keskelle valmistui uusi porrastorni. Samanaikaisesti täydennettiin myös esilinnaa, ja sen kaakkoiskulmaan valmistui pyöreä tykkitorni vuonna 1574.Turun linnaa piiritettiin viimeisen kerran 1597-99, jonka jälkeen se toimi hallinto- ja asuin-käytössä. Linnassa tehtiin laajoja muutostöitä maaherran ja lääninhallituksen muutettua kaupunkiin vuonna 1698. Esilinnan torni muutettiin vankilaksi 1770-luvulla, ja 1800-luvun alussa koko esilinna otettiin vankilakäyttöön. Vuoden 1890 jälkeen esilinna siirtyi Turun kaupungin historiallisen museon käyttöön.
Linna sai osumia vuoden 1941 pommituksissa, ja päälinnan kaikki puuosat tuhoutuivat tulipalossa. Päälinna oli viiden vuoden ajan raunioina ilman kattoja, kunnes entistämistyöt käynnistyivät vuonna 1946.
1946-1961 Päälinnan ensimmäisessä restauroinnissa korjattiin sodan tuhoja
Päälinnan restaurointityöt kestivät 15 vuotta, ja linna avattiin yleisölle vuonna 1961. Työt toteutettiin arkkitehti Erik Bryggmanin laatimien suunnitelmien pohjalta.Restauroinnin yhteydessä Turun linnaa ei haluttu palauttaa minkään tietyn aikakauden asuun. Linnan historia muodostuu lukuisista korjaus- ja rakennusvaiheista, joita on mahdotonta asettaa keskenään arvojärjestykseen. Keskeisenä tavoitteena oli saattaa linna säilyvään kuntoon, järjestää toiminnoille tarkoituksenmukaiset tilat ja uusia tekniset asennukset siten, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaisiin rakenteisiin puututtaisiin mahdollisimman vähän.
Linnan sisätilat olivat vaurioituneet pahoin pommituksissa, ja tavoitteena oli entisöidä alkuperäiseen asuunsa tärkeimpiä tiloja linnan eri ajoilta, kuten keskiaikainen holvattu kuninkaansali 1400-luvulta, Juhana-herttuan salit 1500-luvulta sekä linnankirkko sisustuksineen 1700-luvulta. Eteläiselle ullakolle rakennettiin ravintolakeittiö ja pohjoispuolen vastaaviin tiloihin sijoitettiin näyttelysali. Linnan ulkoasu säilytettiin sellaisenaan sen keskiaikaisen luonteen perusteella.
1955-1987 Esilinnan perustusten vahvistus ja restaurointi
Esilinnan pitkäaikainen restaurointi käynnistyi vuonna 1955 rinnakkain päälinnan korjauksen kanssa. Suurimpana ongelmana oli perustusten painuminen. Päälinna oli rakennettu kalliolle, mutta esilinna lepäsi kantamattoman liejukerroksen päällä. Perustusten vahvistuksessa käytettiin betonipaalutustekniikkaa. Työ toteutettiin vuosien 1955-1976 välisenä aikana neljässä vaiheessa, mikä johtui osittain työn haasteellisuudesta, osittain määrärahojen riittämättömyydestä. Yhteensä paalutustyössä käytettiin yli 600 betonipaalua. Perustusolosuhteet olivat erityisen vaikeat pyöreän tornin kohdalla, jossa muurien alle painettiin 133 paalua 28 metrin syvyyteen asti.Esilinnan varsinaiset restaurointityöt käynnistyivät vuonna 1977 perustustöiden valmistuttua. Korjaushankkeen suurimpina haasteina olivat perustusten liikkumisesta aiheutuneet seinämuurien halkeilut sekä vanhentuneen tekniikan uusiminen. Seinämuurien halkeamat korjattiin, seinäpintojen rappaus uusittiin ja rakennuksen välipohjat sekä lattia- ja seinäpinnat kunnostettiin. Suurin osa ovista ja ikkunoista jouduttiin uusimaan kokonaan. Eteläsiipeen liittyvään kuusikulmaiseen torniin rekonstruoitiin vanhojen mittapiirrosten ja dokumentointiaineiston perusteella Erik XIV:n vankihuone.
1987-1993 Päälinnaan tehtiin tilallisia uudistuksia
Esilinnan restauroinnin valmistuttua päälinnan korjaustyöt tulivat jälleen ajankohtaiseksi. Vuonna 1961 päättyneen edellisen restauroinnin jäljiltä päälinna oli yhtenäisessä asussa ja rakenteiltaan hyväkuntoinen. Korjausta vaativat lähinnä tekniset järjestelmät ja kuluneet pintamateriaalit. Julkisivujen tiilipinnat rapattiin, luonnonkivimuurit saumattiin ja sisätilojen likaantuneet seinäpinnat kalkittiin.Myös linnan toiminnan kehittyminen oli aiheuttanut uusia tilallisia tarpeita. Vuosien aikana juhla- ja kokoustoiminta oli osoittautunut odotettua vilkkaammaksi ja olemassa olevat tilat olivat tarpeisiin nähden riittämättömät. Myös yleisön WC-tilat olivat liian pienet palvelemaan kävijöitä suurien tilaisuuksien aikana. Korjaustöiden yhteydessä päälinnan eteläsiiven ullakkokerroksen länsiosan näyttelytila muutettiin luentosaliksi. Tilallisilla muutoksilla ns. eteläinen sali saatiin juhlakäyttöön, keittiötiloja laajennettiin ja esilinnan puolelle avattiin uusi kahvila-ravintola, Juhana Herttuan kellari.
Päälinnan restauroinnin yhteydessä eteläsiiven ullakkokerrokseen rakennettiin uusi luentosali, joka nimitettiin suunnittelijansa mukaan Bryggman-saliksi. Kuva: Antti Suna. Museovirasto.
1993-1996 Makasiinit kunnostettiin varastokäyttöön
Linnan pohjoispuolella on neljä linnan alueeseen kuuluvaa 1880-luvun kauppiasmakasiinia. Vuosina 1993-1996 toteutettu makasiinien kunnostus oli vaativa ja tavallisuudesta poikkeava korjaushanke, jonka tärkeimpänä tavoitteena oli turvata huonokuntoisten hirsirakennusten säilyminen. Valtaosan työstä muodostivat lahonneiden seinähirsien vaihto ja kattorakenteiden uusiminen. Yksi makasiineista tehtiin lämmitettäväksi rakentamalla sen sisälle vanhasta rakenteesta irrallaan olevat eristetyt seinät. Makasiinit ovat nyt Turun maakuntamuseon ja Museoviraston käytössä.
2007-2010 Esilinnan rappaus- ja maalauskorjauksetEsilinnan uusimmat rappauskorjaukset aloitettiin kesällä 2007. Seinien alaosa on rakennettu luonnonkivistä ja yläosa on rapattua tiilimuuria. Seinäpintoja pitkin valunut vesi oli aiheuttanut kosteusvaurioita erityisesti tiilimuurin alaosan rappauspinnoille. Huonoimmassa kunnossa olivat eteläiset, meren puoleiset julkisivut, jotka ovat eniten alttiina sateelle ja tuulelle. Edellisessä, 1980-luvulla tehdyssä korjauksessa oli käytetty sementtipitoista rappauslaastia, joka päätettiin kuitenkin jättää paikoilleen, koska kovan laastin poispiikkaaminen olisi todennäköisesti vaurioittanut tiiliseinää.Paikkarappauksessa päädyttiin käyttämään aiempaa pehmeämpää kalkkisementtilaastia ja valmiit julkisivut maalattiin valkoisiksi kalkkimaalilla. Kovasta pohjalaastista johtuen paikkarappaukset ja kalkkimaalaus olivat jo muutaman vuoden jälkeen osittain rapistuneet. Vuonna 2010 kokeiltiin aidosta hautasammutetusta kalkista valmistettua kalkkimaalia ja hydraulista kalkkilaastia pienempinä alueina. Koerappauksia ja -maalauksia seurataan edelleen ennen laajempia jatkotoimenpiteitä. |
 Esilinnan julkisivukorjauksen aluksi koko seinäpinta puhdistettiin käsin harjaamalla. Kuva: Antti Suna, Museovirasto.
Kesällä 2007 esilinnan eteläseinälle tehtiin koerappaus- ja maalaus, joiden perusteella töitä jatkettiin seuraavana kesänä. Kuva: Elisa Heikkilä, Museovirasto. |
Vuonna 2010 tehtiin rappauskorjauksia myös esilinnan pääsisäänkäynnin julkisivuilla ja porttiholvissa. Suunnitelmissa on jatkossa toteuttaa vuosittain pieniä paikkausrappauksia ja -maalauksia, jotta julkisivujen yleisilme pysyisi siistinä ja vältyttäisiin laajoilta uusimistarpeilta. Esilinnan sisäänkäynnin ja porttiholvin paikkausrappaukset patinoitiin kellertäviksi, mutta paikat erottuvat jälkeenpäin liikaa. Ilmeisesti on parempi antaa paikkausten patinoitua itsestään.
2007-2010 Esilinnan rappaus- ja maalauskorjaukset
Esilinnan uusimmat rappauskorjaukset aloitettiin kesällä 2007. Seinien alaosa on rakennettu luonnonkivistä ja yläosa on rapattua tiilimuuria. Seinäpintoja pitkin valunut vesi oli aiheuttanut kosteusvaurioita erityisesti tiilimuurin alaosan rappauspinnoille. Huonoimmassa kunnossa olivat eteläiset, meren puoleiset julkisivut, jotka ovat eniten alttiina sateelle ja tuulelle.Edellisessä, 1980-luvulla tehdyssä korjauksessa oli käytetty sementtipitoista rappauslaastia, joka päätettiin kuitenkin jättää paikoilleen, koska kovan laastin poispiikkaaminen olisi todennäköisesti vaurioittanut tiiliseinää. Paikkarappauksessa päädyttiin käyttämään aiempaa pehmeämpää kalkkisementtilaastia ja valmiit julkisivut maalattiin valkoisiksi kalkkimaalilla.
Kovasta pohjalaastista johtuen paikkarappaukset ja kalkkimaalaus olivat jo muutaman vuoden jälkeen osittain rapistuneet. Vuonna 2010 kokeiltiin aidosta hautasammutetusta kalkista valmistettua kalkkimaalia ja hydraulista kalkkilaastia pienempinä alueina. Koerappauksia ja -maalauksia seurataan edelleen ennen laajempia jatkotoimenpiteitä. Viimeisenä vaihtoehtona on sementtipitoisten rappausten poistaminen kokonaan pohjia myöten. Moni nykyinen korjaustarve johtuu 1970- ja 1980-lukujen "virheistä" eli perinteisten materiaalien hylkäämisestä.
Vuonna 2010 tehtiin rappauskorjauksia myös esilinnan pääsisäänkäynnin julkisivuilla ja porttiholvissa. Suunnitelmissa on jatkossa toteuttaa vuosittain pieniä paikkausrappauksia ja -maalauksia, jotta julkisivujen yleisilme pysyisi siistinä ja vältyttäisiin laajoilta uusimistarpeilta. Esilinnan sisäänkäynnin ja porttiholvin paikkausrappaukset patinoitiin kellertäviksi, mutta paikat erottuvat jälkeenpäin liikaa. Ilmeisesti on parempi antaa paikkausten patinoitua itsestään.
2010-2012 Esteettömyysratkaisut syntyivät huolellisella suunnittelulla
Turun linnan esteetöntä sisäänkäyntiä suunniteltaessa oli monta estettä ylitettävänä. Linna on rakennettu keskiajalla niin vaikeasti saavutettavaksi kuin mahdollista. Myös aikakauden rakennusmateriaalit ja -tekniikka ovat vaikuttaneet lopputulokseen: linnanpiha on epätasaista luonnonkiveä, portaat ovat jyrkkiä, oviaukot ahtaita ja sisätilat sokkeloisia.Linnan esteettömyyshanke käynnistyi huolellisella tutkimuksella ja suunnittelulla.
Esteettömäksi sisäänkäynniksi valikoitui Länsitornin alin huone "Verraton", joka on linnan vanhimpia ja arvokkaimpia tiloja. Ratkaisua puolsi se, että länsitornin luona tasoero oli pienin ja päätyoven kohdalla julkisivuun on tehty vuosien saatossa aiemminkin muutoksia. Ulkopuolella luiskat sovitettiin linnan tärkeimpään julkisivuun ja sisätiloissa vaalittiin lähes alkuperäisenä säilyneitä rakenteita. Länsitornin edustan muuria ja maanpintaa korotettiin puoli metriä, jotta luiskista saatiin mahdollisimman loivat.
"Verrattoman" jälkeen reitti jatkuu pienelle linnanpihalle, jonka kiveystä tasoitettiin kulkua helpottamaan. Leveä lehtikuusesta rakennettu luiska johtaa 1960-luvun hissille, jonka avulla museovierailla on pääsy päälinnan ylempiin kerroksiin ja tärkeimpiin näyttelytiloihin. Kuudenteen kerrokseen on asennettu porrasnostin, jolla pääsee luentosaliin. Reitin varrelle on rakennettu myös esteetön wc sekä pienempiä luiskia näyttelytiloihin ja kirkkoon.
Kaikissa ratkaisuissa on huomioitu linnan suuri kulttuurihistoriallinen arvo, eikä esimerkiksi keskiaikaisiin rakenteisiin ole kajottu. Tästä syystä kaikki ratkaisut eivät täysin noudata nykymääräyksiä ja reitillä tarvitaan avustajaa. Poikkeamiset on sovittu yhdessä rakennusvalvonnan ja Turun kaupungin esteettömyysasiamiehen kanssa. Muutostyöt on toteutettu Museoviraston ja Turun kaupungin yhteisvoimin. Linnan tilojen ja esteettömyysratkaisujen arkkitehtisuunnittelusta on vastannut arkkitehti Merja Nieminen.
Turun linnan ensimmäiset esteettömyyskorjaukset valmistuivat vuonna 2011. Sen jälkeen on jatkettu työtä muidenkin tilojen saavutettavuuden parantamiseksi, tavoitteena mahdollisimman monta estee-töntä tilaa. Vuotta myöhemmin asennettiin myös linnan pääaulaan uusi kulkuluiska ja rullaramppi, joiden avulla järjestyy pääsy esilinnan uusittavaan näyttelytilaan. Keväällä 2013 toteutetaan apukeittiössä tavaranostimen muutos henkilöhissiksi, minkä jälkeen myös juhlatiloihin on esteetön pääsy. Tärkeää olisi muokata linnan pihojen luonnonkivipinnat helpommin kuljettaviksi. Tähän ei ole antikvaarista estettä, sillä kiveykset on kokonaan uusittu aikaisemmissa restauroinneissa, ja ne ovat arkeologisten kaivausten perustella olleetkin tasaisemmat.