Kotkan linnoitukset

Kotkan seutu oli 1700-luvun lopulla Venäjän keisarikunnan strategisesti tärkeää raja-aluetta. Maa- ja merilinnoitusten myötä muukin rakentaminen alueella lisääntyi ja sinne syntyi vilkasta kaupunkimaista elämää. Linnoitus jäi turhaksi, kun Suomen alue liitettiin Venäjään vuonna 1809. Linnoituskaupungin raunioille syntyi 1800-luvun lopulla metsäteollisuuden ansiosta Kotkan kaupunki. Museovirasto on tehnyt Kotkassa linnoitusten korjaustöitä yhteistyössä työministeriön, oikeusministeriön rikosseuraamusviraston, ELY-keskuksen ja Kotkan kaupungin kanssa. Tarkoitus on paitsi säilyttää linnoitukset arvokkaana muistomerkkinä ja nähtävyytenä myös lisätä niiden rakennusvaiheisiin liittyvän historian tuntemusta.

Ilmakuva Kyminlinnasta, jonka kokonaispinta-ala on yli 66 hehtaaria.

Maa- ja merilinnoitukset turvasivat rajaa

Kymenlaakso oli 1700-luvun aikana Venäjän ja Ruotsin suurvaltojen intresseissä - Venäjän ja Ruotsin välisten sotien seurauksena valtakunnan raja asettui vuonna 1743 nykyisen Kotkan ja Loviisan välille. Ruotsalaiset linnoittivat omaa raja- ja rannikkoaluettaan, venäläiset omaansa. Seutu ei jäänyt myöhemminkään rauhaan suurvaltojen välisiltä ristiriidoilta: englantilais-ranskalaiset joukot tuhosivat ja pommittivat sitä Krimin sodassa 1800-luvun puolivälissä niin, että Kotkan kaupunkia perustettaessa 1878 suuri osa rakennuksista ja linnoitusrakenteista oli raunioina.

Ruotsinsalmen merilinnoitus sijaitsee Kotkansaarella ja lähisaaristossa, ja siihen kuuluu parikymmentä eri varustusta. Merellä uloimpana on pohjamuodoltaan pyöreä, halkaisijaltaan 75-metrinen Fort Slava, Kunnian Linnake, Kukourin saarella. Vuosien 1792-94 aikana taidokkaasti rakennettu linnoitus raunioitui vuonna 1855 Krimin sodassa. Fort Slavan naapuri, hyvin säilynyt Fort Elisabethin linnoitus Varissaaressa, rakennettiin Fort Slavan kanssa samaan aikaan. Pietari Suuren tyttären, keisarinna Elisabethin mukaan nimetty linnoitus on pitkänomainen, saaren rantaviivaa seuraava varustus, johon kuuluu kaksi puolipyöreää osaa. Keskuslinnoitus, keisarinna Katarina II:n mukaan nimetty Fort Katarina sijaitsee Kotkansaaren lounaisosassa, Katariinan niemellä.

Ensimmäinen Kyminlinnan maalinnoitus rakennettiin 1790-luvulla Kymijoen haaraan, Suuren Rantatien varrelle sulkemaan Ruotsista Viipuriin johtava maantie ja joen ylityspaikat. Tämä bastionijärjestelmää noudatteleva tähtimäinen linnoitus jäi uuden, huomattavasti laajemman vuosina 1803-1809 rakennetun linnoituksen sisään, varhaisempi linnoitus purettiin ja kiviä käytettiin uuden linnoituksen rakennusmateriaaliksi.

Epäsäännöllisen pentagonin muotoinen uusi, sisähalkaisijaltaan yli puolen kilometrin mittainen linnoitus rakentui viidestä bastionista ja niiden välisistä kurtiinimuureista ja kaponieereista. Kyminlinnan rakentaminen lopetettiin vuonna 1809, kun Suomi liitettiin Venäjään, mutta linnoitukseen jäi kuitenkin venäläinen varuskunta. Myös Ruotsinsalmen merilinnoituksen merkitys väheni Suomen sodan jälkeen ja siellä ollutta sotaväkeä siirrettiin Viaporiin ja muihin Venäjän Suomenlahden varuskuntiin. Lähes autioitunut yhdyskunta tuhoutui 1855, kun englantilais-ranskalainen laivasto sytytti sen tuleen Krimin sodan yhteydessä.

Kyminlinnan laaja restaurointihanke jatkuu yhä

Kyminlinnan maalinnoitus on pinta-alaltaan yli 60 hehtaaria, joten kohteessa on riittänyt kunnostamista vuosikymmenten ajaksi. 1980-90-lukujen mittavien korjaushankkeiden yhteydessä linnoituksen itä- ja eteläsivujen rakenteet kunnostettiin alkuperäisen kaltaiseen asuun. Sortuneita muureja korjattiin ja rakennettiin osittain uudelleen, ja samalla palautettiin päävallien alkuperäinen muoto eturinteen osalla. Työllisyysrahoituksen turvin kunnostettiin myös Lounaisportti ja 20 kasemattia Lounaisportin ympärillä, poterni 1, poterni 4, poterni 5, Lounaisportin vartiorakennus ja linnoitukseen johtava silta sekä vastamuuria ja ulkovarustuksia.

Vallin muotoilua Kyminlinnan bastioni 5:ssä. Kuva: Museovirasto.

Vuodesta 2001 lähtien on Kyminlinnassa toteutettu Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen rahoituksella laajoja arkeologisia tutkimuksia, arkistotutkimuksia, dokumentointia, opastusjärjestelmien suunnittelua ja muurikorjaustöitä.

Linnoituksen maisemanhoitoa on toteutettu ansiokkaasti työllisyysvaroin. Puuston ja pensaitten raivauksella on saatu esille myös linnoitusvallien sisäosat. Linnoitusalueen maisemanhoidossa on käytetty useana vuonna laiduntavia eläimiä, kuten nautoja, lampaita ja hevosia. Erityisesti naudat ovat osoittautuneet tehokkaaksi avuksi vesakontorjunnassa. Linnoitusalueelle kuulumattomien kasvien, kuten jättiputken ja lupiinin, torjuntaa on suoritettu usean vuoden ajan. Puolustusvoimien pioneerijoukot ovat rakentaneet linnoituksen sisä- ja ulkopuolelle lukuisia puusiltoja.

Kyminlinnan kunnostustöitä on tehty vuodesta 2002 lähtien yhteistyössä Haminan työsiirtolan kanssa. Vankilan toiminnan lakkauttaminen 1.1.2013 sekä työllisyysrahoituksen heikkeneminen ovat pysäyttäneet kunnostustyöt linnoitusalueella. Kyminlinnan maalinnoitukselle etsitään jatkuvasti uutta käyttöä ja omistajaa. Linnoitus kuuluu Kymijoen eteläosan osayleiskaava-alueeseen, jonka kaavaehdotus on hyväksytty syyskuussa 2012. Kaavaehdotuksessa Kyminlinna on merkitty muinaismuistoksi, ja tavoitteena on alueen säilyminen pääosin entisellään. Matkailu- ja virkistyskäytön mahdollisuuksia linnoitusalueella pyritään kehittämään.

2004-2009 Koillisportti kunnostettiin ja suojattiin

Kyminlinnan alkuperäinen koillispuolen portti oli rakennettu 1800-luvun alussa. 1930-luvulla portin holvi romahti ja rakenne uusittiin jättämällä vanhat tiiliseinämät uuden kuorimuurauksen alle. Kuoren perustukseksi valettiin maata vasten betonipalkki. Vuonna 1974 portti vaurioitui jälleen, kun auton lava osui portin fasadirakenteeseen. Sillä kertaa korjaukset tehtiin reikätiilillä ja perustuksia vahvistettiin lisää betonirakenteilla. Lounaisportin kunnostuksen jälkeen linnoitusalueelle kulkeva raskas liikenne siirtyi käyttämään sitä, ja vuonna 2003 Koillisportti todettiin niin huonokuntoiseksi, että se otettiin kokonaan pois käytöstä.

Kyminlinnan portin suuaukon muuraus. Kuva: Museovirasto.

Portin kunnostustyöt käynnistyivät rakenteiden tuennalla ja tutkimuksella. Vuosina 2003-2004 portin holviosa tuettiin, maata poistettiin portin päältä, portin sisäpuolelle tehtiin useita tutkimusaukkoja ja maan alta paljastuneita rakenteita mitattiin. Korjaustöiden alkaessa tiiliosien todettiin olevan huonokuntoisia ja rapautuneita erityisesti holvin kantaosassa ja poskimuureissa. Portin sisäpuolen fasadi muurattiin uudelleen käyttäen ruukintiiltä. Portin holviosan perustuksista purettiin aiempien korjausvaiheiden rakenteita, ja sokkelia vahvistettiin uusilla betonivaluilla. Holvin kannan pintakerros uusittiin käyttäen hormitiiliä.

Varsinainen holvi on 1930-luvulta, ja se vaati vain tiilenvaihtoa ja saumausta. Portin poskien ehjien tiilipintojen saumauksia puhdistettiin ja saumattiin uudelleen. Poskimuurausten suojaksi rakennettiin puiset, katolla varustetut ritiläseinämät, jotka suojaavat tiilirakenteita sään rasitukselta ja tarjoavat mahdollisuuden seurata ritilän läpi seinämän kuntoa. Kunnostustöiden päätteeksi portin fasadit ja holvipinnat slammattiin kalkkisementtilaastilla ja maalattiin kalkkimaalilla keltaokran sävyiseksi.

Koillisportin kunnostustyöt tehtiin Rikosseuraamusviraston kustantaman vankityövoiman avulla. Rakennesuunnitelmat:  Innostructura Oy/ Eero Kotkas

1988-1993 Fort Slavan katos kuvaa linnakkeen alkuperäistä hahmoa

Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvassa Fort Slavassa on vuosina 1988-1993 selkeytetty aikanaan komean linnakkeen arkkitehtonista ja maisemallista sanomaa. Suuri osa rauniolinnoituksesta jätettiin koskemattomaksi, mutta osa muurista rekonstruoitiin alkuperäistä rakennetta käyttäen ja katettiin, osa suojattiin katoksella niin, että alkuperäiseen materiaaliin puututtiin mahdollisimman vähän. Katos kuvaa rakennuksen alkuperäistä hahmoa olematta suora kopio siitä. Linnoituksen sisäänkäynnin hävinneen portin ja sisäänkäynnin tynnyriholvin kolmiulotteinen malli rakennettiin puusta. Fort Slava eli Kukouri on suosittu veneretkien kohde.

2001-2006 Fort Elisabethissa riittää vuosittainen maisemanhoito

Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluvan, Varissaaressa sijaitsevan Fort Elisabethin linnoituksen korjaustyöt toteutettiin vuosien 2001-2007 aikana. Tuolloin harmaakivimuuria korjattiin kaikkiaan noin 500 metrin matkalta. Suositulla ulkoilu- ja virkistysalueella olevassa linnoituksessa säilytettiin eri aikoina tehdyt muutokset, eikä linnoituksen pohjoisosan maan alla olevaa muuria otettu esiin.

Kesäkaudella 2007 kohteessa keskityttiin muurien päällisten tekoon. Muurien yläpintaan valettiin ulospäin kaatava laastipinta, jonka päälle tehtiin varsinainen vedeneristys. Eristyskerroksessa käytettiin kolmea erilaista rakenneratkaisua, joiden toimivuutta seurataan jatkossa. Lopuksi muurien reuna-alueille asennettiin turpeet, joiden taakse tehtiin maatäyttö. Muurin- ja vallinkorjaustöiden päätyttyä Fort Elisabethissa on tehty vuosittain tarkistuskäyntejä ja kasvillisuuden raivausta.



Kotkansaaren rantamaisemassa sijaitseva Ruotsinsalmen merilinnoituksen majakka raunioitui Krimin sodassa. Majakan korjaus aloitettiin syksyllä 1985 raivaamalla puustoa raunion päältä ja ympäriltä. Alaosan kivirakenne korjattiin ja osaksi rakennettiin uudelleen. Porrastornin korjattuun osaan asennettiin teräsrakenteiset kierreportaat ja näköalatasanne. Korjaus valmistui vuonna 1989.

2007-2012 Fort Katariina on Merípuiston helmi

Fort Katariinan kaksiosainen linnoitus sijaitsee Kotkansaarella Katariinan pientaloalueen eteläpuolella entisen öljysataman alueella. 1950-luvulta lähtien linnakkeen sisälle ja viereen rakennettiin Oy Shell Ab:n öljysäiliöitä ja niiden rakenteita, jolloin linnoituksen muuri vaurioitui. Vuonna 2006 Museovirasto sopi öljy-yhtiön kanssa muinaisjäännöksille aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta ja vaurioituneet ylälinnakkeen luonnonkivimuurit kunnostettiin vuonna 2007. Kunnostustöitä pohjustettiin tutkimalla vanhoja ilmakuvia, valokuvia ja piirustuksia.

Ylälinnakkeen muurin- ja vallinkunnostustyöt jatkuivat tämän jälkeen TE-keskuksen rahoituksella. Muuria korjattiin paikoin syvätäyttötekniikalla ja paikoin rakentamalla uudelleen. Korjaustyön yhteydessä esiin tulleet alkuperäiset rakenteet dokumentoitiin kuvaamalla ja mittaamalla. Luonnonkivirakenteen päällä ollutta tiilimuuria ei rekonstruoitu paikalleen, koska alkuperäisen rakenteen yksityiskohdista ei ollut riittävästi tietoa.

Kivikorjausten jälkeen muurin yläpintaan asennettiin vedeneristeeksi bentoniittimattoa. Sen päälle tuli suojaava hiekkakerros, maatäyttö ja pintamaa, joka otettiin Katariinan niemeltä alueen tyypillisen kasvillisuuden säilyttämiseksi valleilla. Kesällä 2012 on kunnostettu patteri Katariinaa. Suunnitelmissa on jatkaa töitä seuraavaksi Fort Katariinan alalinnakkeessa, jos hankkeelle järjestyy ulkopuolista rahoitusta.

Öljysatamatoiminnan päätyttyä 2000-luvun alussa Kotkansaaren eteläkärkeen perustettiin Katariinan Meripuisto, 20 hehtaarin laajuinen monipuolinen virkistys- ja puistoalue. Entinen säiliö-kenttä puhdistettiin huolellisesti ja alueen maisemointityöt käynnistyivät vuonna 2004. Puistoalueen laajuudesta johtuen sen rakennustyöt jatkuvat edelleen. Katariinan Meripuisto sai syyskuussa 2012 Euroopan viherrakentajien järjestön ELCAn Trend Award -palkinnon, jonka valintaperusteina olivat ekologisten tekijät sekä korkeatasoinen ympäristön suunnittelu, rakentaminen ja hoito.

Katariinan polku johdattaa linnoituskohteisiin

Katariinan polku on Museoviraston ja Kotkan kaupungin yhteisesti toteuttama historiapolku, jonka varrella kulkijat voivat tutustua Ruotsinsalmen linnoitusyhdyskunnan kohteisiin. Monikieliset esitteet sekä reitin varrella olevat yhtenäiset opasteet ohjaavat kohteessa vierailevia arvokkaan kulttuuriperinnön äärelle.

Vuosien saatossa Katariinan polun opasteet ovat kokeneet ilkivaltaa ja vuonna 2012 todettiin niiden olevan uusimisen ja kunnostuksen tarpeessa. Osa opasteista uusitaan, ja Katriinan Meripuistoon laaditaan kaksi uutta opastaulua. Samaan opastusjärjestelmään voidaan myöhemmin vielä liittää muitakin linnoituskaupungin kohteita, kuten ortodoksinen kirkko ja Sibeliuspuistosta löytynyt kivetty katu.