Luonto linnoituksessa, Hamina ja Kotka

Vanhat linnoitukset ympäristöineen muodostavat omaleimaisen elinympäristön, jossa elää sille tyypillinen kasvi- ja hyönteislajisto. Linnoitusrakenteiden oikealla hoidolla voidaan vaalia myös alueen historian vaiheista kertovaa kasvillisuutta ja eläimistöä. Luonto linnoituksessa -projektin tavoitteena oli linnoitusrakenteiden kunnostuksen ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittaminen. Samalla haluttiin lisätä linnoitusluonnon tuntemusta sekä parantaa linnoitusalueiden matkailu- ja virkistyskäyttöä.

Kuva: Museovirasto.

Linnoitusvalleilta löytyy harvinaisia kasveja ja eläimiä

Kaakkois-Suomen vanhoissa linnoituskaupungeissa, Haminassa ja Kotkassa, on säilynyt paljon linnoitusrakenteita ja ne muodostavat eteläisessä Kymenlaaksossa tärkeän kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Vanhat linnoitukset ympäristöineen tarjoavat lukuisille kasvi- ja hyönteislajeille harvinaisen elinympäristön, johon on vuosisatojen aikana sopeutunut aivan oma lajistonsa. Myös linnoitusten monivaiheinen rakennus- ja käyttöhistoria sekä Ruotsin että Venäjän hallinnassa on vaikuttanut niiden eliölajistoon. Linnoitusvallien kasvillisuudesta löytyykin useita vanhoja, harvinaisia tulokaslajeja. Alueilla tehdyt hyönteisselvitykset antavat myös viitteitä linnoituskasvillisuuden merkityksestä perhos- ja kovakuoriaislajistolle.

Haminan ja Kotkan linnoitusrakenteita, muureja ja valleja, on kunnostettu vuosikymmenten ajan merkittävinä historiallisina kohteina. Vallien hoito ja suojelu maisemallisista tai luonnonsuojelullisista syistä ei ole periaatteessa ristiriidassa kohteiden linnoitushistoriallisten arvojen kanssa. Tärkeää on kuitenkin löytää ja vakiinnuttaa linnoitusalueilla sellaisia kunnostus- ja hoitomenetelmiä, jotka turvaavat kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakenteiden säilymisen ohessa myös alueen luonnon monimuotoisuutta ja kehittymistä. Esimerkiksi aiemmin valleja on nurmetettu kunnostuksen yhteydessä siirtonurmella, mikä on johtanut alkuperäisen kasvilajiston häviämiseen ja yksipuolistumiseen. Oikein hoidettuina vallit tarjoavat erityisen suotuisat elinolosuhteet paahdealueiden kasveille ja hyönteisille, sillä ne ovat lämpimiä, kuivia ja jyrkkien rinteiden ansiosta yleensä avoimia paikkoja.

Tavoitteena yhdistää historialliset ja luonnonarvot

Vuonna 2005 käynnistyneen Luonto linnoituksessa -projektin tavoitteena oli löytää Kaakkois-Suomen kulttuurihistoriallisesti arvokkaille linnoitusalueille luonnonarvoja huomioivia kunnostus- ja hoitokäytäntöjä. Hankkeen aikana tehtiin myös erilaisia kokeita, joilla haettiin uusia keinoja aiempien hoitotapojen helpottamiseksi. Muina tavoitteina oli lisätä linnoitusluonnon tuntemusta sekä parantaa linnoitusalueiden matkailu- ja virkistyskäyttöä. Linnoitusalueet sopivatkin erinomaisesti paitsi kulttuurihistoriallisiksi nähtävyyskohteiksi myös kaupunkiympäristön luontoretkikohteiksi. Luonto linnoituksessa -hankkeessa olivat mukana Haminan ja Kotkan maalinnoitukset sekä Ruotsinsalmen merilinnoitus. Hankkeen esiselvitysvaiheessa vuoden 2005 aikana kartoitettiin linnoituskohteissa tehdyt restaurointihankkeet ja luontoinventoinnit sekä arvioitiin luontolajistoa ja luonnon tila eri kohteissa.

Hoitokokeissa kerättiin siemeniä

Hankkeen aikana Haminassa tehtiin hoitokokeita kaikkiaan kymmenellä alueella ja Kyminlinnassa lounaisportin viereisillä tasanteilla. Kokeilla pyrittiin selvittämään, minkälaisella hoidolla ketokasvillisuudelle saadaan luotua mahdollisimmat edulliset kasvuolosuhteet. Kesällä 2005 Museoviraston Haminan toimipisteen pihalla tehtiin pieni kylvökoe kahteen laatikkoon, joista toinen oli tasaisella alustalla ja toinen tuettuna 45 asteen kulmaan, mikä vastaa maavallien rinneolosuhteita. Kumpaankin laatikkoon kylvettiin puolet alasta ostettuja siemeniä ja puolet vallialueelta kerättyjä siemeniä. Siementen itävyydessä ei ollut suurta eroa etenkään tasaisella olleessa laatikossa.

Kylvökokeen merkittävin anti oli kuitenkin se, että ostosiemeniä käytettäessä alueelle kulkeutuu helposti kasvilajeja, jotka eivät kuulu sen alkuperäiseen kasvillisuuteen. Tällöin kohteen koko luonnonhistoriallinen arvo romuttuisi. Alueelle tyypillisten kasvien siementen keruu ja käyttö uusissa kylvöksissä on erittäin tärkeää linnoituslajiston vaalimisen kannalta. Haminassa toinen kylvölaatikoista jätettiin kokeen jälkeen paikoilleen palvelemaan siemenpankkina. Myös koekunnostusalueille tehtyjen kylvösten toivotaan jatkossa toimivan siemenpankkeina.

Niitto ja laidunnus pitävät maiseman avoimena Haminan linnoitusvallien hoidossa testattiin erilaisia niittokäytäntöjä ja työvälineitä. Kasvien kannalta paras niittoväline olisi ollut viikate, joka jättää sängen siistiksi, eikä revi kasvien varsia ja juuria. Turvallisuussyistä sitä ei voitu kuitenkaan käyttää. Viikatteen sijaan kokeiltiin pensasleikkuria ja kolmioterää, jotka toimivat tietyissä olosuhteissa hyvin, mutta eivät käyneet joka tilanteeseen. Niitot tehtiin elo-syyskuussa ja kaikki niittojäte kuljetettiin pois, ettei se maatunut valleille rehevöittäen maaperää. Osa niittojätteestä kuivattiin ja siitä kerättiin siemenet talteen koekunnostusalueelle kylvettäväksi. Erityisesti pyrittiin saamaan talteen toivottuja ketokasveja ja hyönteisten ravintokasveja. Hankkeen aikana vakiintui hyväksi osoittautunut hoitokäytäntö, jossa alueet niitettiin kerran kesässä kasvien varistettua siemenet ja niittojätteet kerättiin pois. Toisaalta totutuista käytännöistä luopuminen vaatii aikaa ja asennemuokkausta. Esimerkiksi Haminassa niittämättömien vallien "epäsiisteys ja hoitamattomuus" herättivät hankkeen aikana yleisön huomiota. Kyminlinnassa kokeiltiin myös laiduntavia eläimiä maisemanhoidon apuna. Linnoituksen sisäosissa oleva umpeenkasvanut pelto raivattiin avoimeksi ja jatkohoitona lampaat saivat pidettyä kasvillisuuden matalana. Myös nautoja ja hevosia käytettiin Kyminlinnassa onnistuneesti vallien ja vallihautojen hoidossa.

Lampaita Kyminlinnassa. Kuva: Museovirasto. Kuva: Museovirasto. Ympäristönhoitotyötä Kyminlinnassa. Kuva: Museovirasto.

Maan laihennus osoittautui hyväksi menetelmäksi

Haminan linnoitusalueelle syntyi hankkeen aikana kymmenen koealuetta, jossa kokeiltiin maan köyhdyttämistä. Alueilta poistettiin pinnan turvekerros, joka käytettiin varuskunta-alueella kivimuurien korjauksen jälkeiseen maisemointiin. Maata laihennettiin sekoittamalla olemassa olevaan multamaahan puolet hiekkaa ja lopuksi alueelle kylvettiin siemeniä.

Hankkeen aikana seurattiin kartoituksin kasvi- ja hyönteislajien asettumista koealueille. Erityisesti Haminassa kokeilusta tuli positiivisia tuloksia. Loppupäätelmäksi saatiin, että linnoitusvallien "alkuperäisen maan" varastoiminen sivuun kunnostustöiden ajaksi on paras tapa ajatellen linnoituskasvillisuuden säilymistä valleilla. Myös maan laihentaminen hiekalla on hyödyllistä silloin, jos turvekerros joudutaan poistamaan joka tapauksessa muiden kunnostustöiden takia. Kokeilun perusteella laihentaminen edesauttaa linnoituskasvien ja niillä elävien hyönteisten runsastumista vallialueilla.

Kyminlinnassa ei saatu laihennuskokeista yhtä merkittäviä tuloksia kuin Haminassa. Ilmeisesti alueelle oli tuotu aiempien kunnostusvaiheiden yhteydessä ulkopuolelta humuspitoista maata, minkä vuoksi valleille levinnyt rehevä kasvillisuus vaikeutti linnoituskasvien juurtumista ja esti niiden leviämisen.

Hanke tarjosi käytännön kokemusta hoitosuunnittelun pohjaksi

Luonto linnoituksessa -projekti päättyi vuonna 2007. Hankkeen tavoitteina oli ollut saada aikaan konkreettisia toimenpiteitä kulttuurihistoriallisesti merkittävien linnoitusten restaurointi- ja hoitomenetelmien kehittämiseksi luonnon monimuotoisuus huomioiden. Kylvökokeet ja uusi niittokäytäntö tarjosivat hyviä toimintatapoja vallialueiden hoitosuunnittelun pohjaksi. Tärkeää on käyttää kylvössä alueelta kerättyjä siemeniä, niittää vallikasvillisuus oikeaan aikaan ja korjata niittojäte pois. Myös maan laihentaminen osoittautui onnistuneeksi toimenpiteeksi. Sen sijaan kaltevien rinteiden kasvittaminen ja hoito osoittautuivat haasteiksi, joihin ei löydetty hankkeen aikana uusia käyttökelpoisia ratkaisuja.

Hanke osoitti sen, että valleilta löytyy kasvillisuutensa ja eläimistönsä puolesta erilaisia alueita, jotka eroavat toisistaan myös hoidon tarpeen osalta. Jotkut alueista on tarpeen pitää viimeisteltyinä ja ne vaativat paljon hoitoa, kun taas toiset voivat olla luonnontilassa ja kevyemmällä kunnossapidolla. Hankkeessa kertyneen tiedon pohjalta laadittiin hoito-ohjeet Kotkan Kyminlinnaan, Varissaareen ja Kukouriin sekä hoito- ja käyttösuunnitelma Haminaan.

Luonto linnoituksessa -projekti kuului Kymenlaakson maakunnan tavoite 2 -ohjelmaan ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta. Kansallisesta rahoitusosuudesta vastasi Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ja omarahoitusosuudesta Museovirasto sekä Haminan ja Kotkan kaupungit.