Svartholman linnoitus, Loviisa

Svartholman rauniot uinuivat vuosikymmeniä maan ja kasvillisuuden alle hautautuneena. 1960-luvun suunnitelmallisessa restauroinnissa raunioiden tiilirakenteet suojattiin katoksella. 1990-luvulla suojakatosta laajennettiin, ja linnoituksen sisäpihan alkuperäinen ilme palautettiin. Viimeisimmässä korjausvaiheessa painopiste on ollut muurinkorjausten ohella yleisöturvallisuuden ja saavutettavuuden parantamisessa. Kohteen restaurointi ja kehittäminen kulttuurimatkailukohteena ovat lisänneet alueen mahdollisuuksia. Linnoituksen historiaa ja restauroinnin vaiheita esittelevä näyttely avattiin uudistettuna keväällä 2008.

Kuva: Lentokuva Vallas.

Linnoitussaaren historia on monivaiheinen

Loviisan edustalla sijaitsevan Svartholman merilinnoituksen rakennustyöt aloitettiin vuonna 1748 August Ehrensvärdin suunnitelmien mukaan. Svartholman piti yhdessä Loviisan maalinnoituksen kanssa estää vihollisen eteneminen Ruotsin valtakunnan itärajalta kohti länttä. Kahdeksan ensimmäisen vuoden kuluessa linnoituksen pohja saatiin kokonaan valmiiksi. Päälinnoituksen suunnitelma perustui bastionijärjestelmään. Svartholman bastioneista ja niitä yhdistävistä kurtiinimuureista muodostui päävarustus eli donjoni, jota eriasteiset ulkovarustukset täydensivät. Svartholmaan rakennettiin linnoituslaitteiden lisäksi kaikkiaan 12 rakennusta, muiden muassa kasarmi, kaksi pajaa, sauna, ruutivarasto sekä kaksi käymälää.

Ruotsin ja Venäjän välinen "Kustaan sota", alkoi toukokuussa 1788 ja päättyi Ruotsinsalmen voitokkaan meritaistelun jälkeen heinäkuussa 1790. Svartholmaa käytettiin sodan aikana laivaston tukikohtana ja täydennyssatamana. Suomen sodassa, vuonna 1808, Svartholma joutui antautumaan venäläisille, jotka käyttivät linnoitusta sotilastukikohtana ja vankilana. Vuonna 1855 Krimin sodan aikana englantilaiset räjäyttivät tyhjilleen jääneen linnoituksen ja sen jälkeen rauniot peittyivät vähitellen purkujätteen ja kasvillisuuden alle.

Pohjoinen kurtiinirakennus suojattiin katoksella

Museoviraston edeltäjä, Muinaistieteellinen toimikunta, teki ensimmäiset tutkimukset Svartholman raunioilla 1900-luvun alkupuolella. Vuosina 1963-64 linnoituksen sisäpihalla tehtiin laaja kaivaus, jossa saatiin esiin itäisen ja läntisen kurtiinirakennuksen jäännökset. Pohjoinen kurtiinirakennus restauroitiin 1970-luvulla ja sen suojaksi rakennettiin katos. Myös bastionikehän muurirakenteita vahvistettiin ja muurattiin osittain uudelleen. Museoviraston vuonna 1994 aloittamassa restaurointivaiheessa korjaustöiden piiriin otettiin koko linnoituksen alue. Suojakatos laajennettiin yli 800 m²:n laajuiseksi ja katetut huonetilat tyhjennettiin purkujätteestä. Muut peitossa olleet rakenteet jätettiin suurimmaksi osaksi kaivamatta, koska ne säilyvät parhaiten maan alla. Laajin paljastettu alue on linnoituksen sisäpiha, jota peittäneen tiili- ja laastikerroksen alta paljastui hyvin säilyneitä osia 1700-luvulla tehdystä kenttäkiveyksestä. Pohjoisrantaan rakennettiin hirsiarkkuaituri 1700-luvun piirustuksia mukaillen. Svartholmaa kehitettiin myös matkailukohteena rakentamalla kahvilarakennus, paineviemäri ja vesijohto sekä parantamalla liikenneyhteyksiä ja opasteita. Työministeriön ja EAKR-rahoituksen turvin toteutetut restaurointi- ja korjaustyöt valmistuivat linnoituksen 250-vuotisjuhlavuonna 1998. Saari on oivallinen retkikohde Svartholman viimeisin laaja restaurointihanke on toteutettu Uudenmaan TE-keskuksen, nykyisen ELY-keskuksen, rahoituksen turvin vuosina 2005-2008 ja 2010-2012. Tällöin saaressa keskityttiin muurinkorjauksiin ja yleisöturvallisuuden ja saavutettavuuden parantamiseen. Bastionien sisäpihoille rakennettiin metallirakenteiset suojakaiteet, jolloin ampumatasot voitiin avata jälleen yleisölle. Näyttelytilan ulkopuolella olevaa holvinkantaa tuettiin ja itäisen kurtiinin ovi- ja ikkuna-aukkojen raunioituneita pielirakenteita korjattiin vanhoilla tiilillä. Kahvilan varastotiloja uusittiin toimivammiksi. Kohteen yleisilmettä kohennettiin yhteistyöllä Loviisan kaupungin kanssa, joka vastaa saaren maisemanhoidosta. Kynnys ry teki kohteen saavutettavuuskartoituksen ja opastusta saarella parannettiin. Talvella 2007-08 paikallinen perinnelaivayhdistys Ry Österstjernan Rf kunnosti talkoovoimin saaren lahonneen hirsiarkkulaiturin, jonka jälkeen purjealus Österstjernan on voinut yleisöpurjehduksillaan rantautua saarelle.

Linnoituksen sisäpihan alkuperäinen ilme hahmottuu paremmin, kun pihalta on poistettu vuoden 1855 räjäytyksessä syntyneitä jätekerroksia. Kuva:Timo-Pekka Heima, Museovirasto. Itäisen kurtiinin ikkuna-aukkojen tiilikorjauksia tehtiin kesällä 2005. Kuva: Johanna Nordman, Museovirasto. Linnoituksessa riittää muurinkorjaustöitä joka vuodelle. Kesäkuussa 2007 työn alla oli etuvarustuksen muurin kunnostus. Kuva: Henri Mannari. Purjealus Österstjernan voi rantautua saarelle, kun huonokuntoinen hirsiarkkulaituri on kunnostettu talkoovoimin. Kuva: Johanna Nordman, Museovirasto.

Muurien korjaus työllistää vuodesta toiseen

Linnoitussaaren muurit ovat alttiina ankarille luonnonoloille, ja sen vuoksi ne vaativat jatkuvaa korjausta. Vuonna 2007 esivarustuksen rantamuurien korjaustöissä otettiin käyttöön uudentyyppinen hydraulinen kalkkilaasti, joka joustaa paremmin rakenteen liikkeissä. Se myös irtoaa helpommin rakenteita seuraavan kerran korjattaessa kuin aikaisemmissa korjauksissa käytetyt kovat sementtipitoiset laastit. Korjattujen muurinharjojen vedeneristys tehtiin erään tyyppisellä savella eli bentoniitilla, joka on vettä sitova luonnonsavi. Bentoniittimatto peitettiin maakerroksella ja turpeella.

Kesällä 2011 siirryttiin korjaamaan saaren eteläisiä, osittain sortuneita rantamuureja. Ne on rakennettu kylmämuuritekniikalla, latomalla kivet päällekkäin ilman laastia. Rantamuurin vedeneristeenä toimii turvekerros.

Svartholman näyttelyssä esittäytyy sotilaiden, vankien ja turistien saari

Keväällä 2008 Svartholmassa vietettiin uudistetun perusnäyttelyn avajaisia ja juhlistettiin samalla Suomen sodan merkkivuotta 2008-09. Näyttely sijaitsee edelleen pohjoiskurtiinin yläkerrassa. Maan tasolta otettiin näyttelykäyttöön yksi kasematti, johon myös pyörätuolilla liikkuvat pääsevät avustajan kanssa. Kasemattiin sijoitettiin Svartholmaa esittävä pienoismalli. Vuonna 2012 yläkerran näyttelytiloista avattiin toinen uloskäynti, jolloin reitti näyttelytilojen läpi jatkuu luontevasti bastioni Nordenskiöldin tykkitasanteelle. Perusnäyttely esittelee Svartholman historiaa perustamisvuodesta 1748 linnoituksen restaurointiin 1990-luvulla. 1700-luku oli rakentamisen ja ruotsalaisten sotilaiden aikakausi, 1800-luvulla linnoituksesta tuli vankien saari ja 1900-luvun restaurointien jälkeen Svartholma kuuluu Loviisan hienoimpiin matkailunähtävyyksiin. Näyttelytekstit ovat luettavissa neljällä kielellä; suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Valaistavien näyttelytaulujen kuvituksena on käytetty saarelta tehtyjä arkeologisia löytöjä sekä kunkin aikakauden esineistöä ja piirroksia. Näyttelyä valmisteltaessa tehtiin yhteistyötä Loviisan Kaupungin Hywät Asukkaat -yhdistyksen kanssa. Sen jäsenet esiintyvät näyttelyn valokuvissa 1700-luvun asuihin sonnustautuneina. Yleisöturvallisuutta on parannettu monin tavoin Kesällä 2010 Museovirasto teetti turvallisuusselvityksen Svartholman merilinnoituksesta. Selvityksen mukaan kohteen suurimmat turvallisuusriskit olivat putoamiset ja sortumat, jotka olivat vaarana erityisesti rantamuureilla. Selvityksen pohjalta Svartholman linnoitusalueen turvallisuutta on parannettu monin keinoin kesäkausina 2011 ja 2012. Ravintolan edessä olevan rantamuurin yhteyteen on lisätty kaide, joka parantaa turvallisuutta estämättä merinäkymää. Vierailijoiden kulku vaarallisille ja huonokuntoisimmille alueille on estetty puomeilla ja neljällä kielellä tekstitetyillä kylteillä. Etelämuurilla kulkeva polku on jouduttu turvallisuussyistä sulkemaan, mutta sen sijaan yleisölle on avattu uusi näköalatasanne, josta voi ihailla näkymiä.

Pohjoiskurtiinin yläkerran näyttelytiloja laajennettiin uutta näyttelyä varten, joka avattiin kesällä 2008. Kuva: Johanna Nordman, Museovirasto. Bastionien sisäpihojen uudet suojakaiteet lisäävät nähtävyyskohteen turvallisuutta. Kuva: Johanna Nordman, Museovirasto. Svartholma on saavutettavuuden kannalta haasteellinen kohde, sillä saaren alkuperäinen käyttötarkoitus linnoituksena on täysin vastakkainen esteettömyydelle. Kuva: Johanna Nordman, Museovirasto.