MUSEOVIRASTO RESTAUROI

Kansallismuseo, Helsinki

Kansallismuseon ensimmäinen laajamittainen korjaus tehtiin vuosina 1993-2000. Talotekniikan kunnostamisen lisäksi museossa tehtiin laajoja toimintaa parantavia uudistuksia. Muut toimenpiteet olivat konservoivia ja niillä palautettiin alkuperäisiä interiöörejä ja pintakäsittelyjä. Lisäksi kunnostettiin museon puistoalue. Kansallismuseon restaurointi on kustannuksiltaan ollut Museoviraston mittavimpia opetusministeriön investointimomentin turvin toteutettuja töitä.

Kansallismuseon torni
Vuosina 1997-2000 Suomen kansallismuseossa tehty peruskorjaus toteutettiin kunnioittaen rakennuksen alkuperäistä luonnetta. Kuva: Istvan Bolgar, Museovirasto.

Kansallisromanttista museoarkkitehtuuria

Suomen kansallismuseo perustettiin vuonna 1893 liittämällä yhteen yliopiston ja Suomen Muinaismuistoyhdistyksen hallussa olleet, 1800-luvun aikana karttuneet kokoelmat. Museon alkuperäinen nimi "Valtion historiallinen museo" muutettiin maamme itsenäistyttyä Suomen kansallismuseoksi. Kansallismuseon suunnittelukilpailu pidettiin vuonna 1902 ja sen voittivat arkkitehdit Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen. Rakennus edustaa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa muotiin tullutta museoarkkitehtuuria, jossa rakennuksen osat kuvastavat eri kokoelmien luonnetta ja Suomen arkkitehtuurihistorian vaiheita.

Museo rakennettiin pääosin vuosina 1905-10 ja se avattiin yleisölle vuonna 1916. Kansallismuseo on pääkaupungin arkkitehtonisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävimpiä rakennuksia ja suomalaisen kansallisromanttisen arkkitehtuurin pääteoksia. Graniitti- ja vuolukivipintaiset, osittain rapatut julkisivut sekä korkeat kupari- ja liuskekivipintaiset katot muodostavat yksityiskohdiltaan viimeistellyn ja hyvin säilyneen arkkitehtonisen kokonaisuuden. Suomen kansallismuseon rakennus on suojeltu valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1980.

1995-2000 Museon alkuperäistä luonnetta vaalittiin

Kansallismuseon peruskorjauksen valmistelu alkoi vuonna 1993 korjaustarpeiden laajuuden ja toiminnallisten tavoitteiden selvittämisellä. Pieniä muutoksia ja korjauksia lukuun ottamatta rakennusta ei ollut korjattu yhtenäisesti koko historiansa aikana. Vuonna 1995 valmistuneessa hankesuunnitelmassa todettiin koko rakennuksen kaipaavan kattavaa peruskorjausta. Lisäksi Kansallismuseon toiminta uudistuvana ja yleisöä palvelevana museona edellytti entistä laajempia eteis-, luento- ja kahvilatiloja. Museon arvokkaan esineistön suojaamiseksi oli syytä parantaa myös rakennuksen sisäilmastoa. Suunnittelun lähtökohtana oli kunnioittaa rakennuksen alkuperäistä luonnetta arkkitehtuurihistoriamme keskeisenä monumenttina.

Rakennustekniset työt jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensin toteutettiin erillisurakkana vaativat perustus-, kaivu- ja louhintatyöt sekä esinesuojan rakennustyöt vuosina 1997-98. Varsinaiset museorakennuksen korjaustyöt käynnistyivät syyskuussa 1998 ja ne valmistuivat maaliskuun lopulla 2000.

Rakennuksen ulkopuoliset korjaustyöt aloitettiin vesikaton korjauksilla. Sen jälkeen luonnonkiviset seinäpinnat pestiin ja saumattiin osittain uudestaan. Rakennuksen alkuperäiset tammi-ikkunat korjattiin ja petsilakattiin. Rapatut julkisivupinnat kunnostettiin ja maalattiin kauttaaltaan uudelleen vaalealla umbraan taitetulla sävyllä, joka tavoittelee talon alkuperäistä väriasua.

Kansallismuseo julkisivu
Julkisivujen rapatut osat maalattiin vaalealla umbraan taitetulla sävyllä, jolla tavoitellaan rakennuksen alkuperäistä väriasua. Kuva: Arno de la Chapelle.

Keskihallin freskot
Restauroinnin yhteydessä konservoitiin myös keskihallin holvien freskot, jotka Akseli ja Jorma Gallen-Kallela olivat maalanneet vuonna 1928. Kuva: Arno de la Chapelle.

Rakennuksen sisätilojen korjaus oli restauroiva ja alkuperäisiä pintakäsittelyitä palauttava. Töiden yhteydessä konservoitiin myös Akseli ja Jorma Gallen-Kallelan keskihallin holveihin vuonna 1928 maalaamat freskot ja Eric O. W. Ehrströmin pääportaaseen sommittelemat lasimaalaukset vuodelta 1925.

Museomyymälä ja auditorio palvelevat yleisöä

Keskihallin viereen avattiin vanhaa porrasta hyväksi käyttäen uusi kulkuyhteys pohjakerrokseen, jonne rakennettiin uusi 210-paikkainen auditorio sekä aula- ja wc-tiloja. Auditorion lähistölle sijoitettiin myös uusi 50 hengen kahvila, jonka tarjoilutilat voivat kesäaikaan laajentua ulkosalle. Yleisöä palvelevat lisäksi naulakkotilan viereen sisustettu pieni museomyymälä sekä toisessa kerroksessa oleva museon tietokeskus. Vaihtuvia näyttelyitä varten löytyy tiloja useammasta kerroksesta.

Korjaustöiden myötä on toteutettu tärkeitä uudistuksia myös sellaisissa tiloissa, joihin yleisöllä ei ole pääsyä. Museon henkilökunnan työ- ja sosiaalitilat on uudistettu ja teknisiä tiloja sekä varastotiloja on laajennettu. Uusi tavarahissi palvelee toimisto- ja näyttelytilojen lisäksi pohjakerroksen lähettämön ja pakkaamon tarpeita. Arvokkaan esineistön suojaus, uudistuvat näyttelyjärjestelyt sekä yleisön viihtyvyys ovat edellyttäneet museon ilmastointi- ja sähkölaitteiden laajamittaista uudistamista. Ilmanvaihtokanavien ja sähköasennusreittien suunnittelu ja rakentaminen vanhoja interiöörejä varjellen oli vaativa työ.

Rakennuttaja/Museoviraston edustajat: Erkki Mäkiö, Nikkanen
Rakennuttajakonsultti: Engel rakennuttamispalvelut Oy
Arkkitehtisuunnittelu: Vilhelm  Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA

2002-2005 Puiston kunnostus kruunasi hankkeen

Kansallismuseon restauroinnin viimeinen vaihe oli piha-alueiden ja niitä ympäröivän kivimuurin kunnostus vuosina 2002-05. Piha-aluetta komistavat suuret puut olivat pääosin hyväkuntoisia, nurmi- ja perenna-alueet sen sijaan uusittiin kokonaan. Museon eteläpuolelle palautettiin yksinkertainen muotopuutarha kaarevine hiekkakäytävineen. Rakennuksen seinustat ja istutusalueiden reunat viimeisteltiin nupu- ja kenttäkivikaistoilla. Puiston valaistus uusittiin kokonaan ja länsipihalle rakennettiin kevytrakenteinen pihapaviljonki ilmastoinnin tuloilmalaitteiston suojaksi. Puistoa ympäröivän kivimuurin kunnostus oli suuri urakka. Muurin huonokuntoinen paanukate uusittiin kokonaan ja käsiteltiin tervaamalla.

Läntistä porttia vartioiva Häkälän rakennus korjattiin pihatöiden yhteydessä konservointilaitoksen lisätiloiksi. Työt aloitettiin vuonna 2002 ulkorappauksen kunnostuksella ja seuraavana vuonna olivat vuorossa ikkunoiden korjaus sekä sisäpintojen rappaus- ja maalaustyöt. Viimeisessä työvaiheessa myös Kansallismuseon alakerrassa olevat kaksi asuntoa muutettiin Museoviraston toimistotiloiksi.
Kansallismuseo ulkokuva
Museon puiston suuret puut kaipasivat vain hoitoleikkausta. Istutusalueille valittiin kotoisia lajeja, kuten syreenejä ja liljoja. Kuva: Istvan Bolgar, Museovirasto.

Muurin aukot
Piha-aluetta ympäröivää paanukatteista kivimuuria kunnostettiin liki pari sataa metriä. Kuva: Istvan Bolgar, Museovirasto.

2011 Kivirakenteisessa julkisivussa riittää korjattavaa

Keväällä 2011 Kansallismuseossa tehtiin luonnonkiviseinien hätäkorjauksia rakenteissa havaittujen vaurioiden vuoksi. Kansallismuseon luonnonkiviseinissä tiiliseinän ulkopuolelle on muurattu kuori luonnonkivilohkareista, ja Mannerheimintien puoleisista ulkomuureista löydettiin kaksi sortumisvaarassa ollutta kohtaa. 1900-luvun alussa yleisen luonnonkiviseinän ongelmana on kosteuden kertyminen luonnonkivikuoren taakse ja taustan tiilimuurauksen rapautuminen. Tämän kaltainen vaurio havaittiin pullistumissa, kun luonnonkivikuori purettiin pois. Alustarakenne kunnostettiin ja luonnonkivet kiinnitettiin takaisin paikoilleen kalkkisementtilaastilla ja saumattiin.

Kevään tarkastuskierroksella huomattiin myös, että museon pääoven yläpuolella olevat vuolukivikoristeet olivat huonossa kunnossa. Koristeissa käytetty pehmeä vuolukivi oli murentunut kosteuden vaikutuksesta ja osa palasista oli vaarassa pudota alas. Pahiten vaurioituneet palat irrotettiin ja syksyllä 2011 koristeet suojattiin verkolla, koska määrärahoja välittömiin korjaustöihin ei ollut.

2011 Maanalaiset huoltotilat vapauttavat pihan yleisölle

Maan alle louhittavien vastaanotto- ja huoltotilojen rakennushanke käynnistyi Kansallismuseon tontilla vuonna 2011. Kalliotiloihin sijoitetaan mm. erilaisia varasto- ja pakkaamotiloja sekä konservointilaitoksen tarvitsemia karanteeni- ja pakastushuoneita. Maanalainen tila toimii museon esineistön suojana kriisitilanteissa, mutta esineturvallisuus paranee myös normaaliaikoina esine- ja huoltoliikenteen siirtyessä maan alle.

Kansallismuseo luolaKansallismuseon maanalaiset tilat rakentuvat. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.

Liikenteeltä vapautunut museon piha-alue voidaan avata kaupunkilaisille ja ottaa osaksi museotoimintaa. Maanalaisten tilojen kokonaispinta-ala on noin 3000 m². Niiden rakentaminen on ensimmäinen vaihe tontille suunnitellusta museokeskushankkeesta, jonka toivotaan valmistuvan kokonaisuudessaan Suomen itsenäisyyden juhlavuodeksi 2017.

Kansallismuseon rakennus siirtyi Senaatti-kiinteistöjen hallintaan vuoden 2012 heinäkuussa, minkä jälkeen Museovirasto ja Kansallismuseo jatkavat toimintaansa kiinteistön vuokralaisina.

Tilaaja: Museovirasto/Senaatti-kiinteistöt
Urakoitsija: Lemminkäinen Infra Oy
Suunnittelija: Pöyry-konsernin suunnittelutoimistot
Rakennuttajakonsultti ja työmaavalvoja: ISS Proko Oy.

Kansallismuseon verkkosivuille