Lyytikkälä, Suomenniemi

Lyytikkälä oli 1900-luvun alkupuolella Suomenniemen pitäjän suurtiloja, jonka pinta-ala oli lähes 400 ha. Kohde on säilyttänyt alkuperäisen asunsa ainutlaatuisen hyvin, ja se on harvinainen esimerkki kansanomaisesta elämäntavasta ja työympäristöstä. Lyytikkälässä tyypillisimpiä korjaustarpeita aiheuttavat hapertuneet pärekatot ja piharakennusten hirsivauriot. Korjaustöiden ohessa kohteessa on panostettu myös opasteisiin ja yleisöturvallisuuteen.

Lyytikkälän päärakennus. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.

Tilan alkuperäinen luonne on säilynyt hyvin

Lyytikkälä on tyypillinen Kaakkois-Suomen talonpoikainen suurtila, jonka isännyys pysyi yli 250 vuotta samassa suvussa. Tämän ansiosta tilan rakennukset ja sisätilat kalusteineen ovat säilyneet ilman suuria muutoksia meidän päiviimme asti. Lyytikkälän asuin- ja piharakennukset muodostavat laajalla peltoaukealla tiiviin kokonaisuuden ryhmittyen säännöllisesti pihapiirin ympärille.

Tilan hirsirakenteinen päärakennus on vuodelta 1867, ja sen ominaispiirteenä on ikkunoiden yläpuolella oleva korkea "otsa". Kuusiruutuisten ikkunoiden ylimmissä ruuduissa on käytetty värillistä lasia, jonka arvellaan olevan samaa alkuperää kuin Suomenniemen kirkon värilliset ikkunalasit. Tilakokonaisuuteen kuuluu 20 rakennusta, joista vanhimmat ovat 1770-luvulta. Pihapiirin pohjoissivulla on pitkä aittarivistö ja itäsivua reunustavat talli- ja liiterirakennus sekä komea lohkokivinavetta. Pihapiiriin on kuulunut myös ryytimaa, vihannestarha ja laaja omenapuutarha. Lyytikkälän tilakokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo on ollut tiedossa jo 1950-luvulta lähtien, ja 1960-luvulla tilan rakennukset tutkittiin ja dokumentoitiin huolellisesti. Lyytikkälän suku myi tilan irtaimistoineen Museovirastolle vuonna 1984, jonka jälkeen kohde päätettiin kunnostaa 1950-luvun asuun.

Parissakymmenessä rakennuksessa riittää korjattavaa

Lyytikkälän tilan ensimmäinen laaja korjaushanke toteutettiin vuosien 1985-89 aikana. Restauroinnin tavoitteena oli säilyttää ja suojella mahdollisimman hyvin vanhoja säilyneitä rakenteita ja niiden yksityiskohtia. Korjaustöiden yhteydessä lähes kaikissa pihapiirin rakennuksissa korjattiin vesikatteita ja perustuksia. Lisäksi päärakennuksessa tehtiin sisäkorjauksia ja sen julkisivut maalattiin. Korjaustöissä käytettiin perinteisiä työtapoja ja alkuperäisen kaltaisia rakennusmateriaaleja.

Lyytikkälän pihapiirin kahdessakymmenessä rakennuksessa riittää jatkuvasti pientä kunnostettavaa. Lähes vuosittain kohteessa on tehty pieniä puukorjauksia, paikattu pärekattoja tai kunnostettu portteja ja aitoja. Myös pihapiirin kunnossapito vaatii säännöllistä niittoa, kitkemistä ja villiintyneen kasvillisuuden raivausta.

Pärekatot ja hirsirakenteet teettivät eniten työtä

Loppukesällä 2008 Lyytikkälässä tehtiin kuntokatselmus, jonka perusteella miltei kaikista pihapiirin rakennuksista löytyi korjattavaa. Katselmuksessa listatut korjaustyöt toteutettiin kesällä 2010.

Lyytikkälän rakennuksia

Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.

Päärakennuksessa uusittiin luonnonkivisokkelin ja savupiippujen irronneita laastisaumauksia. Sisätiloihin ilmestyneitä hiirenkoloja paikattiin puupaikkauksin ja täytemassalla. Lyytikkälän tilan ainutlaatuisuutta lisää se, että lähes kaikissa pihapiirin rakennuksissa on säilytetty haapapuinen pärekatto, mutta niiden kunnossapito vaatii säännöllistä huoltoa ja paikkausta. Hapertuneiden kattopäreiden uusimista ja vaurioituneiden kohtien paikkausta löytyi tällä kertaa päärakennuksen lisäksi useista talousrakennuksista. Vesikattovaurioiden ohella työtä teettivät piharakennusten hirsikorjaukset, jotka toteutettiin perinteiseen tapaan kengittämällä tai puupaikkauksin. Korjauspuuksi valittiin vanhaa tiheäsyistä mäntyä.

Yleisöturvallisuutta ja opastusta parannettiin

Korjaushankkeen tärkeimpiä lähtökohtia oli yleisöturvallisuuden parantaminen. Monista piharakennuksista löytyi huonokuntoisia lattia- ja kuistirakenteita sekä kulusiltoja ja kaiteita, jotka oli turvallisuusmielessä välttämätöntä kunnostaa. Lahoja lattiarakenteita vahvistettiin, siltoja tuettiin ja kaiteita uusittiin käyttäen alkuperäisen kaltaista rakennuspuuta. Useisiin oviaukkoihin ja portaiden eteen asennettiin kulkuesteeksi köysi tai portti, joilla estetään yleisön pääsy esimerkiksi aittojen yläparville tai tallin ylisille.

Korjaushankkeen yhteydessä haluttiin parantaa myös kohteen opastusta. Lyytikkälän vanha opastaulu oli huonokuntoinen ja tiedoiltaan osittain vanhentunut ja virheellinen. Uudessa opasteessa kerrotaan tilan historian vaiheista kolmella kielellä ja havainnollinen asemapiirros helpottaa kävijöiden tutustumista kohteeseen. Uusi opastaulu pystytettiin aiempaa näkyvämmälle paikalle pysäköintialueen tuntumaan.

MUSEOVIRASTO RESTAUROI
Etusivu>Museot>Lyytikkälä
Museot Linnat Linnoitukset Teollisuuskohteet Kirkolliset kohteet Muut kohteet saavutettavuusseloste	Lyytikkälä, Suomenniemi Lyytikkälä oli 1900-luvun alkupuolella Suomenniemen pitäjän suurtiloja, jonka pinta-ala oli lähes 400 ha. Kohde on säilyttänyt alkuperäisen asunsa ainutlaatuisen hyvin, ja se on harvinainen esimerkki kansanomaisesta elämäntavasta ja työympäristöstä. Lyytikkälässä tyypillisimpiä korjaustarpeita aiheuttavat hapertuneet pärekatot ja piharakennusten hirsivauriot. Korjaustöiden ohessa kohteessa on panostettu myös opasteisiin ja yleisöturvallisuuteen. Lyytikkälän päärakennus. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto. Tilan alkuperäinen luonne on säilynyt hyvin Lyytikkälä on tyypillinen Kaakkois-Suomen talonpoikainen suurtila, jonka isännyys pysyi yli 250 vuotta samassa suvussa. Tämän ansiosta tilan rakennukset ja sisätilat kalusteineen ovat säilyneet ilman suuria muutoksia meidän päiviimme asti. Lyytikkälän asuin- ja piharakennukset muodostavat laajalla peltoaukealla tiiviin kokonaisuuden ryhmittyen säännöllisesti pihapiirin ympärille. Tilan hirsirakenteinen päärakennus on vuodelta 1867, ja sen ominaispiirteenä on ikkunoiden yläpuolella oleva korkea "otsa". Kuusiruutuisten ikkunoiden ylimmissä ruuduissa on käytetty värillistä lasia, jonka arvellaan olevan samaa alkuperää kuin Suomenniemen kirkon värilliset ikkunalasit. Tilakokonaisuuteen kuuluu 20 rakennusta, joista vanhimmat ovat 1770-luvulta. Pihapiirin pohjoissivulla on pitkä aittarivistö ja itäsivua reunustavat talli- ja liiterirakennus sekä komea lohkokivinavetta. Pihapiiriin on kuulunut myös ryytimaa, vihannestarha ja laaja omenapuutarha. Lyytikkälän tilakokonaisuuden kulttuurihistoriallinen arvo on ollut tiedossa jo 1950-luvulta lähtien, ja 1960-luvulla tilan rakennukset tutkittiin ja dokumentoitiin huolellisesti. Lyytikkälän suku myi tilan irtaimistoineen Museovirastolle vuonna 1984, jonka jälkeen kohde päätettiin kunnostaa 1950-luvun asuun. Parissakymmenessä rakennuksessa riittää korjattavaa Lyytikkälän tilan ensimmäinen laaja korjaushanke toteutettiin vuosien 1985-89 aikana. Restauroinnin tavoitteena oli säilyttää ja suojella mahdollisimman hyvin vanhoja säilyneitä rakenteita ja niiden yksityiskohtia. Korjaustöiden yhteydessä lähes kaikissa pihapiirin rakennuksissa korjattiin vesikatteita ja perustuksia. Lisäksi päärakennuksessa tehtiin sisäkorjauksia ja sen julkisivut maalattiin. Korjaustöissä käytettiin perinteisiä työtapoja ja alkuperäisen kaltaisia rakennusmateriaaleja. Lyytikkälän pihapiirin kahdessakymmenessä rakennuksessa riittää jatkuvasti pientä kunnostettavaa. Lähes vuosittain kohteessa on tehty pieniä puukorjauksia, paikattu pärekattoja tai kunnostettu portteja ja aitoja. Myös pihapiirin kunnossapito vaatii säännöllistä niittoa, kitkemistä ja villiintyneen kasvillisuuden raivausta. Pärekatot ja hirsirakenteet teettivät eniten työtä Loppukesällä 2008 Lyytikkälässä tehtiin kuntokatselmus, jonka perusteella miltei kaikista pihapiirin rakennuksista löytyi korjattavaa. Katselmuksessa listatut korjaustyöt toteutettiin kesällä 2010. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto. Päärakennuksessa uusittiin luonnonkivisokkelin ja savupiippujen irronneita laastisaumauksia. Sisätiloihin ilmestyneitä hiirenkoloja paikattiin puupaikkauksin ja täytemassalla. Lyytikkälän tilan ainutlaatuisuutta lisää se, että lähes kaikissa pihapiirin rakennuksissa on säilytetty haapapuinen pärekatto, mutta niiden kunnossapito vaatii säännöllistä huoltoa ja paikkausta. Hapertuneiden kattopäreiden uusimista ja vaurioituneiden kohtien paikkausta löytyi tällä kertaa päärakennuksen lisäksi useista talousrakennuksista. Vesikattovaurioiden ohella työtä teettivät piharakennusten hirsikorjaukset, jotka toteutettiin perinteiseen tapaan kengittämällä tai puupaikkauksin. Korjauspuuksi valittiin vanhaa tiheäsyistä mäntyä. Yleisöturvallisuutta ja opastusta parannettiin Korjaushankkeen tärkeimpiä lähtökohtia oli yleisöturvallisuuden parantaminen. Monista piharakennuksista löytyi huonokuntoisia lattia- ja kuistirakenteita sekä kulusiltoja ja kaiteita, jotka oli turvallisuusmielessä välttämätöntä kunnostaa. Lahoja lattiarakenteita vahvistettiin, siltoja tuettiin ja kaiteita uusittiin käyttäen alkuperäisen kaltaista rakennuspuuta. Useisiin oviaukkoihin ja portaiden eteen asennettiin kulkuesteeksi köysi tai portti, joilla estetään yleisön pääsy esimerkiksi aittojen yläparville tai tallin ylisille. Korjaushankkeen yhteydessä haluttiin parantaa myös kohteen opastusta. Lyytikkälän vanha opastaulu oli huonokuntoinen ja tiedoiltaan osittain vanhentunut ja virheellinen. Uudessa opasteessa kerrotaan tilan historian vaiheista kolmella kielellä ja havainnollinen asemapiirros helpottaa kävijöiden tutustumista kohteeseen. Uusi opastaulu pystytettiin aiempaa näkyvämmälle paikalle pysäköintialueen tuntumaan.