Paikkarin torppa, Lohja

Kansanrunouden kerääjä Elias Lönnrotin lapsuudenkoti sijaitsee kauniissa järvimaisemassa. Vaatimaton hirsitorppa on edelleen lähes samassa asussa kuin se oli Lönnrotin lapsuusvuosina ja sisätiloissa voi tutustua mm. Kalevalan kokoajan omaan kanteleeseen. Lönnrotin syntymän 200-vuotisjuhlavuodeksi torpassa konservoitiin sisäpintoja ja aitan malkakatto uusittiin perinteisiä työtapoja noudattaen.

Paikkarin torppa sijaitsee Valkjärven rantatöyräällä. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.

Monipuolisen tiedemiehen vaatimaton lapsuudenkoti

Paikkarin torppa on Kalevalan kokoajan, Elias Lönnrotin syntymäkoti. Hänen räätäli-isänsä rakensi talon vuoden 1800 paikkeilla. Rakennus on vaatimaton lounaissuomalainen torppa, joka on säilynyt 1800-luvun alun asussa maalaamattomana ja malkakattoisena. Vanhimman osan, tuvan lisäksi taloon kuuluu myöhemmin rakennetut eteinen ja kamari. Kivi- ja riukuaidan ympäröimässä pihapiirissä on lisäksi hirsiaitta ja järvelle viettävässä rinteessä kaksi pärekattoista maakellaria. 1920 -luvulla torpan läheisyyteen rakennettiin jugendtyylinen vahtimestarin asunto, navetta ja aitta.

Valtio hankki torpan omistukseensa vuonna 1889 ja sitä ryhdyttiin kunnostamaan museoksi. Pihapiirin rakennuksia kunnostettiin ja sisätiloihin palautettiin sinne kuulunutta alkuperäistä esineistöä. Torpassa on nähtävillä mm. Elias Lönnrotin mustaksi petsattu kannel sekä hänen valmistamiaan kalusteita, kuten kirjoitusteline ja kirjahylly. Vuonna 1928 kohde siirtyi Muinais-tieteellisen toimikunnan, nykyisen Museoviraston, hoitoon.

Paikkarin torppa on ensimmäinen kansallisen muistomerkin aseman saavuttanut merkkimieskoti. Vaikka Elias Lönnrot tunnetaankin parhaiten Kalevalan kokoajana, oli hän lisäksi lääkäri, kielentutkija ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lisäksi hän toimi useiden sanakirjojen toimittajana ja laati monia tavalliselle kansalle suunnattuja valistavia terveys- ja tiedejulkaisuja.

2001-2002 Torppa ehostettiin juhlavuodeksi

Paikkarin torpan ja pihapiirin kunnostus on ollut hienovaraista ylläpitoa kautta vuosien. Vuosien 2001-2002 aikana torppaa ja sen ympäristöä ehostettiin perusteellisemmin Lönnrotin syntymän 200-vuotisjuhlaa varten.

Torpan sisätilojen savirappausseinät ja liimamaalipinnat konservoitiin kauttaaltaan. Savirappaus on ollut perinteinen sisäpintojen käsittely, kun on haluttu sileää ja helposti puhtaana pidettävää pintaa. Aitan malkakatto uusittiin, samoin torpan päädyssä oleva tahko. Pihapiirin kasvillisuutta siistittiin, lähipellot otettiin taas viljelykseen ja näköalakalliolle hankittiin uudet penkit. Koko alue varustettiin myös uusilla opasteilla.
Lipunmyynti siirrettiin torpan eteisestä vahtimestarin asunnon navettaan kunnostettuihin tiloihin. Pelkän lipunmyyntipöydän sijaan museomyymälä sai näin tilaa myös museokauppatuotteille ja virvokkeille.

MUSEOVIRASTO RESTAUROI
Etusivu>Museot>Paikkarin torppa
Museot Linnat Linnoitukset Teollisuuskohteet Kirkolliset kohteet Muut kohteet saavutettavuusseloste	Paikkarin torppa, Lohja Kansanrunouden kerääjä Elias Lönnrotin lapsuudenkoti sijaitsee kauniissa järvimaisemassa. Vaatimaton hirsitorppa on edelleen lähes samassa asussa kuin se oli Lönnrotin lapsuusvuosina ja sisätiloissa voi tutustua mm. Kalevalan kokoajan omaan kanteleeseen. Lönnrotin syntymän 200-vuotisjuhlavuodeksi torpassa konservoitiin sisäpintoja ja aitan malkakatto uusittiin perinteisiä työtapoja noudattaen. Paikkarin torppa sijaitsee Valkjärven rantatöyräällä. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto. Monipuolisen tiedemiehen vaatimaton lapsuudenkoti Paikkarin torppa on Kalevalan kokoajan, Elias Lönnrotin syntymäkoti. Hänen räätäli-isänsä rakensi talon vuoden 1800 paikkeilla. Rakennus on vaatimaton lounaissuomalainen torppa, joka on säilynyt 1800-luvun alun asussa maalaamattomana ja malkakattoisena. Vanhimman osan, tuvan lisäksi taloon kuuluu myöhemmin rakennetut eteinen ja kamari. Kivi- ja riukuaidan ympäröimässä pihapiirissä on lisäksi hirsiaitta ja järvelle viettävässä rinteessä kaksi pärekattoista maakellaria. 1920 -luvulla torpan läheisyyteen rakennettiin jugendtyylinen vahtimestarin asunto, navetta ja aitta. Valtio hankki torpan omistukseensa vuonna 1889 ja sitä ryhdyttiin kunnostamaan museoksi. Pihapiirin rakennuksia kunnostettiin ja sisätiloihin palautettiin sinne kuulunutta alkuperäistä esineistöä. Torpassa on nähtävillä mm. Elias Lönnrotin mustaksi petsattu kannel sekä hänen valmistamiaan kalusteita, kuten kirjoitusteline ja kirjahylly. Vuonna 1928 kohde siirtyi Muinais-tieteellisen toimikunnan, nykyisen Museoviraston, hoitoon. Paikkarin torppa on ensimmäinen kansallisen muistomerkin aseman saavuttanut merkkimieskoti. Vaikka Elias Lönnrot tunnetaankin parhaiten Kalevalan kokoajana, oli hän lisäksi lääkäri, kielentutkija ja suomalaisen kasvitieteen uranuurtaja. Lisäksi hän toimi useiden sanakirjojen toimittajana ja laati monia tavalliselle kansalle suunnattuja valistavia terveys- ja tiedejulkaisuja. 2001-2002 Torppa ehostettiin juhlavuodeksi Paikkarin torpan ja pihapiirin kunnostus on ollut hienovaraista ylläpitoa kautta vuosien. Vuosien 2001-2002 aikana torppaa ja sen ympäristöä ehostettiin perusteellisemmin Lönnrotin syntymän 200-vuotisjuhlaa varten. Torpan sisätilojen savirappausseinät ja liimamaalipinnat konservoitiin kauttaaltaan. Savirappaus on ollut perinteinen sisäpintojen käsittely, kun on haluttu sileää ja helposti puhtaana pidettävää pintaa. Aitan malkakatto uusittiin, samoin torpan päädyssä oleva tahko. Pihapiirin kasvillisuutta siistittiin, lähipellot otettiin taas viljelykseen ja näköalakalliolle hankittiin uudet penkit. Koko alue varustettiin myös uusilla opasteilla. Lipunmyynti siirrettiin torpan eteisestä vahtimestarin asunnon navettaan kunnostettuihin tiloihin. Pelkän lipunmyyntipöydän sijaan museomyymälä sai näin tilaa myös museokauppatuotteille ja virvokkeille.