Runebergin koti, Porvoo
Porvoon empirekaupunginosassa sijaitseva J. L. Runebergin koti on säilynyt ulkoasultaan ja sisustukseltaan kansallisrunoilijamme aikaisessa asussa. Rakennuksen sisä- ja ulkopinnat sekä Fredrikan puutarha kunnostettiin juhlakuntoon vuonna 2004, jolloin Runebergin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta.
Runebergin koti Porvoossa. Kuva: Uula Kohonen, Museovirasto.
Vierailulla runoilijan kotona
J. L. Runeberg perheineen muutti Porvoon empirekaupungiosan kotiinsa vuonna 1852. Yksikerroksinen rakennus oli valmistunut seitsemän vuotta aikaisemmin. Siinä oli kymmenkunta huonetta, jotka tapetoitiin ja sisustettiin uudelleen Runebergien maun mukaan.
Runoilija perheineen asui talossa neljännesvuosisadan, ja hänen kuoltuaan valtio lunasti rakennuksen ja se avattiin kotimuseona vuonna 1882. Runebergin koti kertoo jälkipolville kansallisrunoilijan merkittävästä kirjallisesta tuotannosta. Lisäksi se on hyvin säilynyt ja tunnelmallinen esimerkki tuon ajan älymystökodin sisustuksesta. Talon vanhimmat tapetit ovat vuodelta 1852, kalusteet ovat alkuperäisiä ja osan huonekasveista sanotaan olevan Fredrikan kasvien pistokkaita.
2002 Ulkoseinien sävyä harkittiin tarkoin
Kansallisrunoilijan syntymän 200-vuotisjuhlien lähestyessä heräsi Runebergin kodin neuvottelukunnassa ajatus restauroida kotimuseo juhlakuntoon merkkivuoteen mennessä. Museo oli sisäpinnoiltaan ja kalusteiltaan nuhraantunut, lisäksi sen tekniikka oli vanhentunutta ja nykyaikaiseen museonhoitoon puutteellista. Museo tarvitsi myös lisää tilaa ja liikuntaesteisten pääsyä rakennukseen haluttiin helpottaa, sillä kulkihan Runeberg itsekin viimeiset vuotensa pyörätuolilla.Korjaustyöt aloitettiin talon ulkomaalauksella kesällä 2002. Lukuisat erityyppiset maalikerrokset poistettiin kokonaan infrapunalämmittimen avulla. Väritutkimusten avulla saatiin selville julkisivujen alkuperäinen värisävy, ilman valkoista pigmenttiä tehty tumma okra. Uusi sävy valittiin hieman alkuperäistä vaaleammaksi ja listojen väri palautettiin valkoisesta harmaaksi.
Ulkomaalin valinta osoittautui sittemmin virheeksi, ilmeisesti maalin sisältämän kovan standöljyn vuoksi. Maalaus alkoi pian hilseillä ja haalistua, joten se joudutaan uusimaan. Uutta maalia on kokeiltu kesällä 2012 eteläpäätyyn ja vaikuttaa siltä, että aito ruotsalainen pellavaöljymaali toimii paremmin.
Restauroinnissa ulkoväritys palautettiin lähemmäksi alkuperäistä tummaa okraa. Kylttien alle jätettiin kuitenkin kaikki vanhat maalikerrokset talteen. Kuva: Sanna Laakkonen, Museovirasto.
2002-2003 Sisätiloihin teetettiin käsinpainetut tapetit
Sisätyöt aloitettiin tutkimalla huolellisesti pintojen maali- ja tapettikerrokset käyttäen apuna myös historiallista dokumenttiaineistoa. Sisäpinnat päätettiin palauttaa vuoden 1868 jälkeiseen asuun, jota rakennuksen pohjaratkaisukin pääosin edustaa. Tapettitutkimuksesta selvisi, että vain kahden huoneen nykyinen tapetti on Runebergien aikainen ja nekin vaativat konservointia ja paikkaamista. Niinpä viiteen huoneeseen teetettiin vanhan mallin mukaiset käsinpainetut tapetit. Samalla valmistettiin tapettia myös mainittujen kahden huoneen paikkaustarpeisiin. Ketunnahkakamariin palautettiin sabluunamaalaus. Lattiapintojen lukuisat paksut maalikerrokset poistettiin ja lattian väriksi palautettiin keltaokra tummanruskein reunuksin. Muut sisäpinnat, uunit ja kaikki kalusteet puhdistettiin ja konservoitiin.Ulospäin näkyvin muutos tehtiin keittiöpäädyssä, jossa keittiökuistia laajennettiin porrashissin vaatiman tilan verran. Korjaushanke jatkui kesällä 2003 piha-alueen ja Fredrikan lumoavan puutarhan kunnostuksella. Pihan kaikki perennat kaivettiin ylös, kasvualustat vaihdettiin ja kasvit istutettiin uudelleen suunnitelman mukaisille paikoille. Ruohottuneiden pihakäytävien hiekat vaihdettiin kivituhkaan ja mukulakiviset vesikourut uusittiin.
