Seurasaaren ulkomuseo, Helsinki

Seurasaaren ulkomuseoon on sadan vuoden ajan kerätty Suomen eri maakunnille tyypillisiä rakennuksia, jotka esittelevät maamme rakennus- ja asumiskulttuuria 1700-luvulta 1900-luvulle. Vanhojen museorakennusten konservointi ja kunnossapito tarjoavat laajan ja haastavan työkentän niiden parissa työskenteleville. Saaren eteläosaan valmistuneessa uudessa rakennuskonservointikeskuksessa on hyvät puitteet konservoinnin menetelmien kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Niemelän torppa. Kuva: Museovirasto.

Kansanpuistosta ulkomuseoksi

Seurasaari oli Meilahden kartanon laidunsaarena 1880-luvulle asti, jolloin Helsingin kaupunki vuokrasi sen Helsingin anniskeluosakeyhtiölle. Yhtiö ryhtyi heti kehittämään saaren virkistyskäyttöä, ja luonnontilassa ollut laidunmaa muuttui pian teitä ja polkuja risteileväksi kansanpuistoksi. Yhtiö rakennutti saareen lähes 30 rakennusta, joista merkittävin on vuonna 1890 valmistunut arkkitehti Frithiof Mieritzin suunnittelema ravintola. Saarelle johtava valkoinen puusilta rakennettiin elokuussa 1890 riehuneen myrskyn kaatamista puista.

Seurasaaren ulkomuseo perustettiin vuonna 1909, kun ensimmäinen rakennusryhmä, Niemelän torppa, siirrettiin paikalle Konginkankaalta. Ulkomuseon perustajan professori Axel Olai Heikelin aikana saareen siirrettiin mm. Karunan kirkko, pohjalaistalot Ivars ja Kurssi sekä satakuntalainen Antin talo. Ulkomuseo liitettiin Muinaistieteellisen toimikunnan (nykyisen Museoviraston) osaksi vuonna 1913. Nykyisin ulkomuseossa on 87 erillistä rakennusta, ja viimeksi museokokonaisuutta täydennettiin vuonna 2002 siirtämällä saareen kaksi aittaa Savitaipaleelta. Seurasaaressa vierailee vuosittain n. 700 000 kävijää, joista noin 45 000 tutustuu myös lipun lunastamalla tarkemmin museoalueeseen. Seurasaaren työtä tukee vuonna 1956 perustettu Seurasaarisäätiö.

Perinnerakentamista uutta tekniikkaa hyödyntäen

Seurasaaren museorakennusten rakennuskonservoinnin parissa työskentelee ympäri vuoden kolmihenkinen rakennuskonservoinnin työryhmä. Rakennuskonservoinnin perustana ovat Museoviraston arkistoista löytyvät dokumentointiaineistot ja laaja-alainen tietämys sekä kansanrakentamisen tekniikoista että rakennuskokoelman kokonaisvaltaisen säilyttämisen periaatteista. Lähes kaikki noin 90 ulkomuseon rakennusta ovat puurakenteisia. Ne pyritään säilyttämään ja korjaamaan samanlaisilla työmenetelmillä ja materiaaleilla, joita alkuperäisissä rakenteissakin on käytetty. Samalla ylläpidetään perinteistä puurakentamisen ammattitaitoa ja vanhoja työtapoja, joista monet ovat käyttökelpoisia myös nykypäivän rakentamisessa.

Perinteiden lisäksi töissä hyödynnetään myös tämän päivän työvälineitä ja tekniikkaa. Rakennusten perustusten stabiloimiseen voidaan käyttää esim. porapaalutusmenetelmiä. Kuntokartoituksen apuna voidaan käyttää dendrokronologisia tutkimuksia, joilla rakennukseen käytetyn puutavaran ikä saadaan tarkasti selville. Lisäksi rakennusten vaurioitumisen seurantaan ja mittaamiseen voidaan apuna käyttää laserskannaustekniikkaa, jolloin työn suorittaa dokumentoinnin työryhmä.

2007-2012 Kartano konservoinnin kohteena

Taivassalosta 1920-luvulla siirretyn Kahiluodon kartanon kunnostustyöt käynnistyivät vuonna 2007. Rakennuksen alapohjan kosteusvaurioiden syyksi paljastui huono tuuletus ja rakennuksen alle ympäristöstä kerääntyvät vesimassat. Kartanon ympärille tehtiin laaja salaojitusverkosto, joka johtaa valumavedet mereen. Noin 120 tonnia humuspitoista maa-ainesta poistettiin kartanon alapohjasta, ja vaurioituneet alapohjarakenteita vaihdettiin sekä vahvistettiin. Lisäksi kivijalkaan lisättiin tuuletusaukkoja ilmanvaihdon parantamiseksi. Toimenpiteet auttoivat kartanon sisäilman laatuun ja kosteusongelmiin.

Kartanon sisällä kaikki seinä- ja kattopinnat puhdistettiin vuosien saatossa kertyneestä liasta, repeytyneet seinäpaperit ja tapetit paikattiin sekä osassa huoneista olleet vesivauriot puhdistettiin sekä retusoitiin. Kaikki lattialankut ja lattialistat irrotettiin, puhdistettiin ja jouduttiin suurimmalta osalta myös vahvistamaan. Vanhat takonaulat kierrätettiin myös uudelleen. Maalipinnat olivat monin paikoin katoista ja seinäpinnoista rapistuneet. Pinnat käytiin huolellisesti läpi konservoiden, irtoavat maalipinnat kiinnitettiin takaisin ja kohdat, joista maalipinta puuttui kokonaan, retusoitiin muun seinäpinnan väriin sopiviksi. Kartano myös maalattiin punamultamaalilla ja katto tervattiin. Kartanon pääjulkisivulle palautettiin kuisti, joka 1950-luvulla purettiin. Kuisti helpottaa sisäänkäyntiä museoon ja samalla suojaa julkisivua sään rasituksilta. Kesällä 2008 käynnistyi myös kartanon puutarhan kunnostus. Entistä avoimemmaksi raivattua pihapiiriä rajaa uusi aita, ja kävelypolut penkkeineen houkuttelevat kävijöitä. Istutusalueilla kukoistavat perinteiset kartanopuistojen koristekasvit ja hedelmäpuut.

Kahiluodon kartano. Kuva: Liisa Tuomikoski, Museovirasto.

2009 Uusi rakennuskonservointiverstas tehtiin taidolla puusta

Vuoden 2009 alussa valmistui Seurasaaren eteläkärkeen uusi konservointikeskus vanhojen ja ahtaiden työtilojen tilalle. Arkkitehti Seppo Häklin suunnittelemat uudet rakennukset ovat muotokieleltään moderneja, mutta materiaaleiltaan ja rakennustavoiltaan vahvasti perinteisiä. Puurakenteinen konservointikeskus verstaineen ja varastorakennuksineen sulautuu kauniisti ympäristöönsä. Rakennusten lautavuoratut julkisivut on jätetty käsittelemättömäksi: ajatuksena on, että aika ja luontainen kuluminen saavat näkyä rakennuksessa. Suuret ikkunat tuovat sisätiloihin runsaasti luonnonvaloa. Verstas tulee palvelemaan paitsi työtiloina myös tiedon ja taidon välityspaikkana. Verstasrakennukselle myönnettiin vuoden 2009 Puupalkinto.

2011 Vanha huoltorakennus kunnostettiin oppaiden käyttöön

Uuden verstaan valmistuttua vuonna 2009 vanhat työtilat vapautuivat ulkomuseon oppaiden käyttöön. Iisalmen pappilan pihapiirissä sijaitseva huoltorakennus on Panu Kailan suunnittelema ja valmistunut vuonna 1972. Rakennuksessa on tehty vuosikymmenten aikana pieniä korjaus- ja muutostöitä. Uutta käyttöä ajatellen sen tilaratkaisu oli ahdas ja epäkäytännöllinen ja rakenteet kuluneita.

Korjaushankkeen yhteydessä rakennuksen tilat ja huonejako uusittiin kokonaan. Oppaiden käyttöön saatiin uusi keittiö, pukeutumis- ja pesutilat sekä vaate- ja esinehuoltotilat. Rakennuksen eteläjulkisivulle, pappilan puolelle, rakennettiin lasikuisti, joka toimii taukotilana ja sisäänkäyntikatoksena. Rakennusta jatkettiin molemmista päädyistään ja lisäosiin sijoitettiin jätehuolto- ja varastotiloja. Julkisivuissa ovien ja ikkunoiden sijaintipaikat muuttuivat, mutta vanhat ovet ja julkisivulaudoitus irrotettiin ehjinä ja käytettiin uudessa ratkaisussa. Myös harjakaton kattokulma ja korkeusasema muutettiin säilyttäen vanhat kattotuolit ja yläpohjarakenteet eristeineen. Uudet kunnostetut, avarat työ- ja sosiaalitilat valmistuivat oppaiden käyttöön kesäkaudeksi 2011.

Arkkitehtisuunnittelu: arkkitehti Simo Freese

Urakoitsija: As. Lindrem

2009 Juhlavuonna saareen saatiin uudet opasteet

Museovirasto on tehnyt Helsingin kaupungin kanssa tiivistä yhteistyötä Seurasaaren hoidossa. Kansanpuiston ja ulkomuseon juhlavuodeksi 2009 valmistui uusi opastusjärjestelmä helpottamaan kävijöiden kulkua saaren monipuolisissa kohteissa. Valaistut pääopasteet kertovat saaren ja ulkomuseon vaiheista ja karttataulut auttavat löytämään kohteisiin. Kulkua ohjaavat myös uudet tienviitat, joista punaiset opastavat museokohteisiin ja siniset muihin paikkoihin, kuten ravintolaan tai uimarannalle.

2010 Testiryhmä tutki museoalueen saavutettavuutta

Seurasaaren saavutettavuutta on parannettu 2000-luvun aikana useassa vaiheessa. Vuonna 2006 kohteessa tehtiin Valtion taidemuseon Kulttuuria kaikille -palvelun toteuttamana kaksiosainen saavutettavuuskartoitus, jossa tarkasteltiin ulkomuseoaluetta sekä fyysisen esteettömyyden kannalta että palveluiden ja tiedon saavutettavuuden näkökulmasta. Kartoituksen tavoitteena oli saada ajantasaista tietoa ulkomuseon palveluiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista.

Museoviraston ja Kulttuuria kaikille -palvelun yhteistyö Seurasaaren saavutettavuuden edistämi-seksi sai jatkoa kesällä 2010, jolloin paikan päällä saaressa järjestettiin 14 koekävijän palautekierros. Testiryhmään oli valittu henkilöitä, jotka fyysisen, kielellisen tai kulttuurisen taustansa vuoksi joutuvat kohtaamaan päivittäisessä elämässään savutettavuuteen liittyviä haasteita. Parituntisen kierroksen aikana kävijät kirjasivat muistiin kohteessa liikkumiseen, opastukseen ja palveluihin liittyviä huomioita, jotka myöhemmin koottiin raportiksi. Kommentteja ja kehitysehdotuksia kertyi paljon tulevan saavutettavuussuunnittelun pohjaksi.

2012 Museorakennukset kaipaavat säännöllistä kunnossapitoa

Vuosi 2012 oli erittäin työntäyteinen. Keväällä pitkäaikainen konservointihanke Kahiluodon kartanon osalta saatiin päätökseen. Kesän ja syksyn aikana ovat konservointihankkeina olleet mm. Karunan kirkon portaat ja kaiteet, Florinin huvimajan julkisivujen korjaukset ja lautakatteen uusiminen huopakatteeksi, Antin talon ja Ivarsin porttiluhdin pärekaton restaurointi, Kaukolan savutuvan katteen restaurointi, Vihdin vilja-aitan ja Niemelän torpan Liisan aitan tuohimalkakatteen restaurointi. Lisäksi työryhmä teki monia pienempiä konservointitoimenpiteitä mm. Lapin rakennuksissa, Selkämän talossa, Hallan talossa ja Maalahden kaupalla.

Ivarsin talon sisäänkäynti. Kuva: Museovirasto.

2012 Interiöörien kuntokartoitus tehtiin restauroinnin pohjaksi

Keväällä 2012 Seurasaaressa tehtiin myös interiöörien kuntokartoitus, jossa oli mukana kahdeksan rakennusta. Ulkomuseossa ei ole aiemmin kartoitettu sisätilojen kuntoa kattavasti, vain yksittäisiä rakennuksia on tutkittu opinnäyte- tai harjoitustöinä. Tämänkertaiseen tarkasteluun ei otettu mukaan aiemmin tutkittuja rakennuksia. Museorakennusten interiöörejä on laajemmassa mittakaavassa konservoitu ja restauroitu 1980-luvulla, ja kartoituksen tavoitteena oli selvittää kohteiden nykytilanne ja määritellä kiireellisimmät kunnostuskohteet.

Suurimpia vaurioita interiööreille on aiheuttanut menneinä vuosina vesi, joka on päässyt osissa rakennuksista tekemään tuhojaan huonokuntoisten katteiden takia. Kosteus aiheuttaa herkille liimamaalipinnoille pysyviä vaurioita, jotka on vaikea poistaa. Siksi onkin tärkeää estää vesivauriot pitämällä vesikatteet ja piippujen liitoskohdat kunnossa. Kosteuden ohella paljon vaurioita aiheuttavat myös oravat ja muut pieneläimet, jotka pääsevät rakennusten sisälle ja repivät pahveja ja tapetteja pesätarpeikseen. Eläinten pääsyä rakenteisiin on estetty verkottamalla, mutta kaikkia kulkureittejä on mahdotonta löytää ja tukkia.

Kartoituksessa osa interiööreistä todettiin huonokuntoisiksi. Yleisimpiä vaurioita olivat tapettien ja pinkopahvien repeytymät ja vesivauriot. Monessa rakennuksessa myös ikkunoista ja uuneista löytyi korjattavaa. Kuntokartoitus tehtiin pääosin kenttätyönä tutkien ja valokuvaten rakennuksia ja niiden vaurioita huonekohtaisesti. Työn pohjana käytettiin arkistotietoja museorakennusten aiemmista korjausvaiheista sekä vanhoja valokuvia. Kuntokartoitus tulee jatkossa tarjoamaan tärkeää taustatietoa museorakennusten restaurointi- ja konservointisuunnitelmia laadittaessa.

2012 Alan oppilaitosten kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä

Seurasaaren rakennuskonservoinnin apuna oli myös työharjoittelijoita erilaisista konservointi- ja restaurointialanoppilaitoksista mm. Seinäjoen AMK:sta, Turun AMK:sta, Vantaan Variasta. Lisäksi työryhmän toimiin osallistui myös työelämävalmennettava. Seinäjoen rakennuskonservoinnin koulutusohjelman kanssa järjestettiin yhteistyössä myös opintojaksokokonaisuus.

Seurasaaren rakennuskonservointi on tehnyt vuoden aikana paljon yhteistyötä Helsingin kaupungin eri toimijoiden, kuten pelastuslaitoksen, liikuntaviraston, kulttuurikeskuksen ja rakennusviraston kanssa.Lisäksi uusia yhteistyöhankkeita aloitettiin Hämeenlinnan ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelman ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Konservointikeskuksessa järjestettiin myös syksyllä valtakunnalliset Pohjoismaisen konservaattoriliiton koulutuspäivät, joiden aiheena oli rakennuskonservointi.

Seurasaaren ulkomuseon verkkosivuille