Kainuun vesimyllyt

Kainuun vesimyllyprojekti on esimerkki onnistuneesta yhteistyöhankkeesta, jonka myötä viime hetkellä pelastettiin jälkipolville elävä osa suomalaista kansanperinnettä, vaalittiin puurakennustaitoja ja tarjottiin paikkakuntalaisille motivoivaa työtä. Kainuu tunnetaan nykyään myllyjen maakuntana. Korjatut myllyt toimivat sekä koulujen opetuskohteina että matkailunähtävyyksinä.

Peurokosken mylly sijaitsee maisemallisesti kauniilla paikalla. Pato on rakennettu vuolaaseen kalliokapeikkoon koko joen poikki. Myllyn restauroinnin yhteydessä vesiränni ja patolaitteet rakennettiin kokonaan uudelleen käyttäen raaka-aineena lehtikuusta. Kuva: Museovirasto.

Puronvarsien rakennusperintöä

Oulujärveen laskevat pitkät vesistöreitit ovat tarjonneet hyvät luonnonolosuhteet myllytoiminnalle. Kainuun purojen varsille rakennettiin 1950-luvulle mennessä satoja pieniä vesimyllyjä, jotka olivat pääosin muutaman talon yhteisomistuksessa. Myllyt olivat vaatimattomia, maalaamattomia, hirsiseinäisiä ja satulakattoisia rakennuksia. Sisätiloissa oli jauhatuslaitteiden lisäksi useimmiten vain istuinpenkki. Yleisin vesimyllytyyppi seudulla oli hierinmylly, jossa jauhinkivet on kiinnitetty suoraan siivillä varustettuun tukkiin, jota vesi pyörittää. Seuraavaksi yleisimpiä ovat ratasmyllyt, mutta alueelta löytyy myös jokunen ostokoneistolla varustettu turbiinimylly.

Korjatut myllyt edustavat erilaisia rakennetyyppejä

Työministeriön rahoittama Museoviraston vesimyllyprojekti alkoi vuonna 1988. Aluksi kartoitettiin Kainuun jäljellä olevat 75 vesimyllyä. Esiselvityksen pohjalta korjauskohteiksi valittiin 13 tyypiltään, rakenteeltaan tai sijainniltaan erilaista vesimyllyä patolaitteineen Museoviraston ostettavaksi.

Aluksi myllyt irtaimistoineen dokumentoitiin huolellisesti, ja niistä laadittiin kunnostussuunnitelmat. Korjaustyöt käynnistettiin ympäristön raivauksella. Samalla myllyjen laitteistot siirrettiin tilapäiseen suojaan korjaustöiden ajaksi. Rakennusten perustukset korjattiin vanhan mallin mukaan, ja lahonneet seinähirret vaihdettiin uusiin. Kaikkien myllyjen vesikatot jouduttiin uusimaan. Ränni-, sulku- ja patolaitteiden palauttaminen alkuperäiseen asuun vaati odotettua suuremman työpanoksen. Nämä osat olivat ravistuneet kaikkein pahiten myllyjen jäätyä käytöstä. Myllyjen sisäpuolisten rakenteiden kunto oli vaihteleva. Muutamissa myllyissä jauhatuslaitteet jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Onneksi alkuperäisistä osista oli lähes kaikissa tapauksissa saatavissa malli ja riittävät mitat.

Kaikissa myllyissä tehtiin koejauhatus

Myllyjen korjaukseen kulunut aika vaihteli paljon kohteen koon ja kunnon mukaan. Pienen hierinmyllyn kunnostuksesta selvittiin parissa kuukaudessa, kun taas suurimpien kohteiden parissa vierähti kaksi kesäkautta. Korjaustöiden valmistuttua kaikissa kohteissa suoritettiin "koejauhatus" puolella säkillisellä jyviä. Museovirasto on sopimuksella siirtänyt myllyt entisten omistajien hoitovastuulle. He huolehtivat myös myllyjen esittelystä vierailijoille ja niiden perinteisestä käytöstä. Noin kymmenen vuoden välein on myllyjen, patolaitteiden ja koneistojen säilymiseksi tehtävä myös toimenpiteitä, jotka kuuluvat Museoviraston vastuulle.

Myllyt kiinnostavat matkailijoita

Vesimyllyt muodostavat nyt Kainuun erämaamaisemassa kiinnostavan, perinteisiä maatalouselinkeinoja esittelevän reitistön. Useimmista myllyistä on tullut suosittuja matkailukohteita. Paasikosken myllyn äärelle on noussut jopa kesäteatteri.

Vesimyllyprojektin tunnettuutta lisäsivät monipuolinen julkaisu sekä havainnollinen näyttely, joka tehtiin yhteistyössä Kainuun maakuntamuseon kanssa. Myllyistä käyvät hakemassa oppia myös ne, jotka kunnostavat omin voimin tai yhteisöinä vastaavia, jo harvinaiseksi käyneitä rakennelmia muualla maassa.

MUSEOVIRASTO RESTAUROI
Etusivu>Muut kohteet>Kainuun vesimyllyt
Museot Linnat Linnoitukset Teollisuuskohteet Kirkolliset kohteet Muut kohteet saavutettavuusseloste	Kainuun vesimyllyt Kainuun vesimyllyprojekti on esimerkki onnistuneesta yhteistyöhankkeesta, jonka myötä viime hetkellä pelastettiin jälkipolville elävä osa suomalaista kansanperinnettä, vaalittiin puurakennustaitoja ja tarjottiin paikkakuntalaisille motivoivaa työtä. Kainuu tunnetaan nykyään myllyjen maakuntana. Korjatut myllyt toimivat sekä koulujen opetuskohteina että matkailunähtävyyksinä. Peurokosken mylly sijaitsee maisemallisesti kauniilla paikalla. Pato on rakennettu vuolaaseen kalliokapeikkoon koko joen poikki. Myllyn restauroinnin yhteydessä vesiränni ja patolaitteet rakennettiin kokonaan uudelleen käyttäen raaka-aineena lehtikuusta. Kuva: Museovirasto. Puronvarsien rakennusperintöä Oulujärveen laskevat pitkät vesistöreitit ovat tarjonneet hyvät luonnonolosuhteet myllytoiminnalle. Kainuun purojen varsille rakennettiin 1950-luvulle mennessä satoja pieniä vesimyllyjä, jotka olivat pääosin muutaman talon yhteisomistuksessa. Myllyt olivat vaatimattomia, maalaamattomia, hirsiseinäisiä ja satulakattoisia rakennuksia. Sisätiloissa oli jauhatuslaitteiden lisäksi useimmiten vain istuinpenkki. Yleisin vesimyllytyyppi seudulla oli hierinmylly, jossa jauhinkivet on kiinnitetty suoraan siivillä varustettuun tukkiin, jota vesi pyörittää. Seuraavaksi yleisimpiä ovat ratasmyllyt, mutta alueelta löytyy myös jokunen ostokoneistolla varustettu turbiinimylly. Korjatut myllyt edustavat erilaisia rakennetyyppejä Työministeriön rahoittama Museoviraston vesimyllyprojekti alkoi vuonna 1988. Aluksi kartoitettiin Kainuun jäljellä olevat 75 vesimyllyä. Esiselvityksen pohjalta korjauskohteiksi valittiin 13 tyypiltään, rakenteeltaan tai sijainniltaan erilaista vesimyllyä patolaitteineen Museoviraston ostettavaksi. Aluksi myllyt irtaimistoineen dokumentoitiin huolellisesti, ja niistä laadittiin kunnostussuunnitelmat. Korjaustyöt käynnistettiin ympäristön raivauksella. Samalla myllyjen laitteistot siirrettiin tilapäiseen suojaan korjaustöiden ajaksi. Rakennusten perustukset korjattiin vanhan mallin mukaan, ja lahonneet seinähirret vaihdettiin uusiin. Kaikkien myllyjen vesikatot jouduttiin uusimaan. Ränni-, sulku- ja patolaitteiden palauttaminen alkuperäiseen asuun vaati odotettua suuremman työpanoksen. Nämä osat olivat ravistuneet kaikkein pahiten myllyjen jäätyä käytöstä. Myllyjen sisäpuolisten rakenteiden kunto oli vaihteleva. Muutamissa myllyissä jauhatuslaitteet jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Onneksi alkuperäisistä osista oli lähes kaikissa tapauksissa saatavissa malli ja riittävät mitat. Kaikissa myllyissä tehtiin koejauhatus Myllyjen korjaukseen kulunut aika vaihteli paljon kohteen koon ja kunnon mukaan. Pienen hierinmyllyn kunnostuksesta selvittiin parissa kuukaudessa, kun taas suurimpien kohteiden parissa vierähti kaksi kesäkautta. Korjaustöiden valmistuttua kaikissa kohteissa suoritettiin "koejauhatus" puolella säkillisellä jyviä. Museovirasto on sopimuksella siirtänyt myllyt entisten omistajien hoitovastuulle. He huolehtivat myös myllyjen esittelystä vierailijoille ja niiden perinteisestä käytöstä. Noin kymmenen vuoden välein on myllyjen, patolaitteiden ja koneistojen säilymiseksi tehtävä myös toimenpiteitä, jotka kuuluvat Museoviraston vastuulle. Myllyt kiinnostavat matkailijoita Vesimyllyt muodostavat nyt Kainuun erämaamaisemassa kiinnostavan, perinteisiä maatalouselinkeinoja esittelevän reitistön. Useimmista myllyistä on tullut suosittuja matkailukohteita. Paasikosken myllyn äärelle on noussut jopa kesäteatteri. Vesimyllyprojektin tunnettuutta lisäsivät monipuolinen julkaisu sekä havainnollinen näyttely, joka tehtiin yhteistyössä Kainuun maakuntamuseon kanssa. Myllyistä käyvät hakemassa oppia myös ne, jotka kunnostavat omin voimin tai yhteisöinä vastaavia, jo harvinaiseksi käyneitä rakennelmia muualla maassa.