Rapolan kartano, Valkeakoski

Rapolan kartano sijaitsee alueella, jossa maanviljelyskulttuurin juuret ulottuvat aina rautakaudelle asti. Kartanorakennusten ja niitä ympäröivän puutarhan ja puistoalueen myötä tieto Rapolan keskiajalla alkaneesta kartanokulttuurista välittyy myös tämän päivän kävijöille. Kiinnostavaa lisävalaistusta alueen rakennushistoriasta, kasvillisuudesta ja maisemasta on myös julkaisuissa, jotka tuotettiin Museoviraston johdolla vuosina 2000-2001 toteutetun Rapola-tutkimusprojektin tuloksena.

Komea navetta on kooltaan 75 x 16,5 metriä. Harmaakivisen osan päällä on viiden hirsikerran korkuinen hirsikehikko.  Kaakkoispäätyä koristaa suippokaarinen ikkuna. Kuva: Museovirasto.

Hieno kartanokokonaisuus

Rapolan kartano sijaitsee Valkeakoskella kauniissa harjumaisemassa Rapolan linnavuoren juurella. Tila perustettiin jo 1500-luvulla, ja vuosisatojen aikana siitä kehittyi kokonaisuus, joka muodostaa edelleen tärkeän kiintopisteen seudun kulttuurimaisemassa. Rapolan omistajasuvut olivat paikallisesti merkittäviä vaikuttajia, ja kartanossa vieraili myös useita kansallisia merkkihenkilöitä. Svinhufvud-suku omisti Rapolan vuosina 1725-1868 ja presidentti P. E. Svinhufvud syntyi Rapolan kartanossa vuonna 1861.

Kartanon pihapiirin kymmenistä rakennuksista vain osa on säilynyt meidän päiviimme. Puurakenteisen päärakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1813, mutta sen nykyhahmo on peräisin vuonna 1923 toteutetuista muutostöistä. Rakennuksen alla oleva kivirakenteinen holvikellari on ajoitettu 1600-1700-luvuille. Karjapihaa reunustava komea kivinavetta on rakennettu 1860-luvulla. Niiden lisäksi pihapiiriin kuuluu mm. vilja-aittoja, pakaritupa, puoti ja sauna.

1995 Kattovuoto oli syynä navetan vaurioihin

Rapolan kartano tuli Museoviraston omistukseen vuonna 1993, jolloin perustettiin työryhmä tutkimaan kohteen korjaustarpeita ja tulevaa käyttöä. Keväällä 1994 tehdyn kuntoarvion perusteella suunnitellut korjaustyöt aloitettiin vuonna 1995 kivinavetasta, jonka katto oli vuotanut jo pitkään ja aiheuttanut seinä-, vesikatto- ja välipohjarakenteissa pahoja lahovaurioita. Rakennuksen 1,5 metrin paksuiset luonnonkiviseinät puolestaan olivat säilyneet melko hyväkuntoisina, vaikka kivirakenteen sisään valunut vesi olikin jäätyessään siirtänyt muutamia kiviä pois paikoiltaan. Kivirakenteet korjattiin muuraamalla irronneet kivet alkuperäisille paikoilleen. Välipohjan ja katon lahovauriot korjattiin vanhoja rakenteita säilyttäen, mutta huonokuntoisimmat kattotuolit jouduttiin uusimaan kokonaan. Katon kantavat rakenteet olivat paikoin pahasti notkahtaneet, joten niitä vahvistettiin ja tuettiin. Vanhan pärekaton päälle asennettiin uusi kolmiorimahuopakate.

Navetan keskiosan kattorakenteet olivat alimitoitettuja, jonka vuoksi katto oli pahasti taipunut. Korjaustöiden yhteydessä rakenteita vahvistettiin ja muutamia pystypilareita uusittiin kokonaan. Kuva: Museovirasto.

2000-luku Kartanoalue kaipaa jatkuvaa huoltoa

2000-luvulla on pihapiirin rakennuksissa tehty lukuisia pienehköjä korjaustöitä ja kunnostettu sisäpintoja, vesikatteita, ikkunoita ja räystäslaudoituksia. Eniten työtä ovat vaatineet saunan ja luhtiaitan puukorjaukset. Aitta jouduttiin purkamaan lahovaurioiden vuoksi kokonaan osiin ja kokoamaan sitten uudelleen. Saunan hirsirunko korjattiin vanhoja materiaaleja käyttäen. Pieniä muurauskorjauksia on tehty päärakennuksen holvikellarissa sekä saunan ja pakarituvan uuneissa ja piipuissa. Pihapiirissä on korjattu ulkoportaita, uusittu kaivonkansi sekä parannettu ulkovalaistusta. Puotiin sisustettiin loma-asunto ja pihapiirin sauna kunnostettiin käyttöön mm. uusimalla lauteet.