Tuulimyllyt, Suomussalmi ja Vuolijoki

Tuulimyllyt ovat kulttuurimaisemaa hallitsevia elementtejä, ja niiden rakentamisessa on vaadittu taidon lisäksi myös tekniikan ymmärrystä. Museovirasto osallistui Kainuun tuulimyllyprojektiin, jonka avulla pelastettiin joitakin keskeisimpiä alueen tuulimyllytyppien edustajia. Korjaustyön perustana oli huolellinen dokumentointi ja työt toteutettiin vanhaa rakennustapaa noudattaen.

Lapin talon tuulimylly Suomussalmella on kooltaan pieni, vain 2,6 m:n korkuinen. Ennen korjausta myllyn katto oli huonossa kunnossa ja siivistä oli jäljellä vain siipipuut. Kuva: Museovirasto.

Järvenselät tarjosivat tuulivoimaa

Vuosien 1991-92 aikana inventoitiin Museoviraston ja Kainuun museon yhteistyönä kaikki Kainuun alueella tunnetut tuulimyllyt. Tavoitteena oli tutustua alueen tuulimyllyjen käytön historiaan ja löytää sopivia kohteita kunnostettavaksi. Inventoinnissa löydettiin tuulimyllyjä ja entisiä tuulimyllypaikkoja yhteensä 80, joista varsinaisia jalalla seisovia myllyrakennuksia oli 15 kappaletta.

Varhaisimmat Kainuun tuulimyllyistä ovat 1800-luvun alusta, vaikka pääosa alueen myllyistä onkin saman vuosisadan loppupuolelta. Tuulimyllyjä rakennettiin erityisesti Oulu- ja Kiantajärven ympäristöön, jossa vesistöjen suuret selät tarjosivat loistavat edellytykset tuulivoiman käytölle. Lähes kaikki Kainuun tuulimyllyt ovat tyypiltään yksinkertaisia jalka- eli varvasmyllyjä. Pienimmissä myllyissä koko myllylaitteisto oli samassa kerroksessa, mutta suurimmat jalkamyllyt olivat kaksikerroksisia. Tuulimyllyjen rakentaminen oli taitoa vaativaa työtä, jossa rakentajien piti hallita hirren työstämisen lisäksi myös myllyn koneiston rakentaminen.

Siipien rakentaminen oli vaikein työvaihe

Kainuun tuulimyllyjen korjaustyöt toteutettiin vuonna 1992. Inventoinnin perusteella korjauskohteiksi valittiin neljä tuulimyllyä: Lapin ja Pupon myllyt Suomussalmella ja Huovilan ja Maijalan myllyt Vuolijoella. Työn aluksi kohteet dokumentoitiin huolellisesti valokuvaamalla ja mittaamalla ja kustakin myllystä tehtiin yksilöllinen korjaussuunnitelma. Kainuun museo tutki myllyjen vaiheita myös arkistotutkimuksin ja haastatteluin.

Restauroinnin tavoitteena oli säilyttää mahdollisimman tarkoin vanhojen tuulimyllyjen rakennustapaan liittyvä taito ja tekniikka sekä kunnostaa rakennukset toimintakuntoon. Kaikista kunnostettavista myllyistä puuttuivat myllynsiivet, ja niiden uudelleen rakentaminen olikin korjaustöiden vaativiin osuus. Siipien oikealla koolla ja muodolla on suuri merkitys myllyn toimivuuden kannalta, ja kohteiden alkuperäistä siipien mallia selvitettiin tarkasti vanhojen valokuvien ja muistitietojen avulla.

Kaikissa kohteissa jouduttiin uusimaan myös myllyrakennuksen lahonneita seinähirsiä ja huonokuntoisia kattorakenteita. Sen sijaan jauhatuslaitteiston puuosat olivat kaikissa myllyissä yllättävän hyvässä kunnossa, ja ne vaativat vain pientä kunnostusta. Pupon ja Huovilan myllyjen yhteydessä olleet pärehöylät korjattiin myös toimintakuntoisiksi.

Pupon tuulimylly Suomussalmella on korkea ja kapea, osittain hirsi- ja osittain lautarakenteinen. Myllyn runko ja koneisto olivat hyvässä kunnossa, mutta jalka oli heikko ja siivet puuttuivat. Hirsirakenteinen jalka uusittiin ja uudet siivet saivat muistitietojen perusteella alkuperäisen kaltaisen suoran muodon. Kuva: Museovirasto.

Tuulimylly siipi

Tuulimyllyjen korjauksessa vaativin osuus oli kadonneitten siipien uusiminen. Siipien oikealla koolla, muodolla ja kiinnityksellä on suuri merkitys myllyn toimivuuden kannalta. Lapin talon tuulimyllyn siipien rakenne selvisi muistitietojen ja vanhojen valokuvien perusteella. Kuva: Museovirasto.