Untamalan arkeologinen opastuskeskus, Laitila

Untamalan kylänraitin tuntumassa olevat lukuisat muinaisjäännökset tarjosivat mainiot edellytykset sijoittaa alueelle Museoviraston ensimmäinen arkeologinen opastuskeskus. Satavuotiaaseen navettarakennukseen toteutettiin puitteet opastuskeskuksen toiminnalle vanhan rakennuksen yleisilmettä vaalien.

Kuva: Hannu Vallas, Lentokuva Vallas.

Kylän juuret ulottuvat rautakaudelle

Untamala on Vakka-Suomen vauraalla ydinalueella sijaitseva, esihistorialliselta ajalta peräisin oleva kylä. Kylän asutus on asettunut laajalta peltoaukealta kohoavalle harjanteelle, ja se ryhmittyy nauhamaisesti vanhan kylänraitin varrelle. Seudun pitkästä asutushistoriasta kertovat lukuisat alueelta löydetyt muinaisjäännökset, kuten kalmistot ja uhrikivet. Vuonna 1996 Museoviraston omistukseen tuli maakauppojen yhteydessä Untamalan alueella oleva, 1900-luvun alussa rakennettu navetta. Museoviraston arkeologian osaston aloitteesta pitkään kylmillään ollut ja huonokuntoinen rakennus päätettiin kunnostaa arkeologiseksi opastuskeskukseksi.

Navetta muuntui näyttely- ja monitoimitiloiksi

Korjaussuunnitelmien lähtökohtana oli kunnostaa navettarakennus uuteen käyttöön vanhoja rakenteita ja rakennuksen yleisilmettä vaalien ja kohteen rakennushistoriallisia arvoja kunnioittaen. Rakennus sijaitsee muinaismuistoalueella, mikä asetti omat haasteensa suunnittelutyölle ja varsinkin maarakennustöiden toteutukseen. Navettarakennuksen runko on alaosaltaan osittain luonnonkiveä, osittain betonitiiltä ja punamullattu yläosa on puurakenteinen, vesikatteena on peltikate.

Korjaustyöt aloitettiin syksyllä 2001 rakennuksen ulkopuolisilla vesijohto- ja viemäritöillä sekä paikoitusalueen maanrakennustöillä. Myöhemmin töitä jatkettiin sisätiloissa, jossa jouduttiin aluksi purkamaan betoniset syöttökaukalot ja pahoin vaurioitunut betonialapohja. Myös huonokuntoinen, puurakenteinen välipohja jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Tarvittavat uudet väliseinät tehtiin kevytsorabetoniharkoista ja puurunkoisina pyörösahalautaseininä, sisäpinnoissa käytettiin raakalaudoitusta ja kuultorappausta.

Rakennuksen vanhat työntö- ja lautaulko-ovet säilytettiin ja kunnostettiin, muut ovet ja ikkunat uusittiin vanhan mallin mukaisiksi. Lämmöneristeenä käytettiin seinissä ja yläpohjassa selluvillaa ja alapohjassa kevytsoraa. Opastuskeskus valmistui aikataulun mukaisesti kesäkuussa 2003. Sen jälkeen kohteessa on tehty vuosittain tavallisia kiinteistönhoitoon liittyviä hoito- ja kunnostustoimenpiteitä.

MUSEOVIRASTO RESTAUROI
Etusivu>Muut kohteet>Untamala
Museot Linnat Linnoitukset Teollisuuskohteet Kirkolliset kohteet Muut kohteet saavutettavuusseloste	Untamalan arkeologinen opastuskeskus, Laitila Untamalan kylänraitin tuntumassa olevat lukuisat muinaisjäännökset tarjosivat mainiot edellytykset sijoittaa alueelle Museoviraston ensimmäinen arkeologinen opastuskeskus. Satavuotiaaseen navettarakennukseen toteutettiin puitteet opastuskeskuksen toiminnalle vanhan rakennuksen yleisilmettä vaalien. Kuva: Hannu Vallas, Lentokuva Vallas. Kylän juuret ulottuvat rautakaudelle Untamala on Vakka-Suomen vauraalla ydinalueella sijaitseva, esihistorialliselta ajalta peräisin oleva kylä. Kylän asutus on asettunut laajalta peltoaukealta kohoavalle harjanteelle, ja se ryhmittyy nauhamaisesti vanhan kylänraitin varrelle. Seudun pitkästä asutushistoriasta kertovat lukuisat alueelta löydetyt muinaisjäännökset, kuten kalmistot ja uhrikivet. Vuonna 1996 Museoviraston omistukseen tuli maakauppojen yhteydessä Untamalan alueella oleva, 1900-luvun alussa rakennettu navetta. Museoviraston arkeologian osaston aloitteesta pitkään kylmillään ollut ja huonokuntoinen rakennus päätettiin kunnostaa arkeologiseksi opastuskeskukseksi. Navetta muuntui näyttely- ja monitoimitiloiksi Korjaussuunnitelmien lähtökohtana oli kunnostaa navettarakennus uuteen käyttöön vanhoja rakenteita ja rakennuksen yleisilmettä vaalien ja kohteen rakennushistoriallisia arvoja kunnioittaen. Rakennus sijaitsee muinaismuistoalueella, mikä asetti omat haasteensa suunnittelutyölle ja varsinkin maarakennustöiden toteutukseen. Navettarakennuksen runko on alaosaltaan osittain luonnonkiveä, osittain betonitiiltä ja punamullattu yläosa on puurakenteinen, vesikatteena on peltikate. Korjaustyöt aloitettiin syksyllä 2001 rakennuksen ulkopuolisilla vesijohto- ja viemäritöillä sekä paikoitusalueen maanrakennustöillä. Myöhemmin töitä jatkettiin sisätiloissa, jossa jouduttiin aluksi purkamaan betoniset syöttökaukalot ja pahoin vaurioitunut betonialapohja. Myös huonokuntoinen, puurakenteinen välipohja jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Tarvittavat uudet väliseinät tehtiin kevytsorabetoniharkoista ja puurunkoisina pyörösahalautaseininä, sisäpinnoissa käytettiin raakalaudoitusta ja kuultorappausta. Rakennuksen vanhat työntö- ja lautaulko-ovet säilytettiin ja kunnostettiin, muut ovet ja ikkunat uusittiin vanhan mallin mukaisiksi. Lämmöneristeenä käytettiin seinissä ja yläpohjassa selluvillaa ja alapohjassa kevytsoraa. Opastuskeskus valmistui aikataulun mukaisesti kesäkuussa 2003. Sen jälkeen kohteessa on tehty vuosittain tavallisia kiinteistönhoitoon liittyviä hoito- ja kunnostustoimenpiteitä.