Jyrkkäkosken ruukki, Sonkajärvi

Jyrkkäkosken erämaaruukin kunnostustöiden avulla on turvattu vanhojen ruukkitoimintaan liittyneiden rakenteiden ja erityispiirteiden säilyminen. Samalla hanke on aktivoinut kyläläisiä ja antanut uusia mahdollisuuksia paikan matkailulliselle kehittämiselle. Syksyllä 2004 masuunirakennuksessa avattiin näyttely, joka kertoo ruukinalueen historiasta ja raudanvalmistuksesta.

Jyrkkäkosken ruukinalue muodostaa ainutlaatuisen nähtävyyden, jossa luonto ja kulttuuriperintö kohtaavat sopusoinnussa. Kuva: Hannu Vallas, Lentokuva Vallas.

Erämaaruukin toiminta oli vilkasta

Jyrkkäkosken ruukki Sonkajärvellä perustettiin vuonna 1831 Savon ja Kainuun rajamaille. Erämaaruukissa tuotettiin takki- ja kankirautaa sekä valurautaesineitä ja nauloja. Syrjäisen sijainnin vuoksi valmiin raudan kuljetus oli alituinen ongelma. Ruukkitoiminnan myötä Jyrkkäkosken partaalle kehittyi kuitenkin vilkas kyläyhteisö. Alueelle rakennettiin vuonna 1874 englantilaisista tiilistä uusi skotlantilaistyyppinen masuuni. Masuunin ja vasarapajan lisäksi alueella oli kalkkikiven murskaamo, saha, hiiliuuneja sekä ruukinhoitajan ja työntekijöiden asuntoja. Ruukilla oli 1900-luvun alussa jopa oma pieni höyrylaiva. Jyrkkäkosken ruukki oli toiminnassa vuoteen 1919 saakka.

Suojakatos toimii myös näyttelytilana

Jyrkkäkosken ruukin restaurointityöt aloitettiin vuonna 1996. Tuolloin alueella oli jäljellä kahden masuunin rauniot sekä tehtaanjohtajan asuintalo Herrala. Muita viitteitä ruukin menneisyydestä olivat erilaisten rakennusten jäänteet kosken molemmilla rannoilla. Restaurointitöiden tärkeimpänä tavoitteena oli masuunien suojaaminen, alueen yleinen kunnostus sekä yleisöopasteiden pystyttäminen. Kunnostustyöt aloitettiin ympäristön raivaamisella ja tavoitteeksi otettiin maiseman alkuperäisen avoimuuden asteittainen palauttaminen. Ruukin vanhempi masuuni sijaitsee Jyrkkäkosken keskellä olevassa saaressa. Raunio päätettiin säilyttää nykytilassaan ja suojata katoksella. Maan alle hautautuneita masuunin rakenteita kaivettiin esiin, esillä olevia kiviosia tuettiin ja raunion ympärille rakennettiin kivijalka. Lopuksi raunio katettiin muotokieleltään rohkealla ja modernilla puu- ja teräsrakenteisella katoksella. Uudempi, vuonna 1874 valmistunut skottilaistyyppinen tiilimasuuni on yksi neljästä maassamme kokonaisena säilyneestä masuunista. Raunio konservoitiin saumaamalla se kokonaan uudelleen ja korvaamalla rapautuneet ja puuttuneet tiilet uusilla. Masuunin ympärille rakennettiin teräs- ja puurakenteinen suojarakennus, joka toimii myös

Uuden masuunin suojarakennus toteutettiin puuta ja terästä yhdistelemällä. Lopputuloksena on kevyt ja kestävä rakenne. Kuva: Museovirasto. Uuden masuunin suojakatos ei ole kopio alkuperäisestä rakennuksesta, mutta hahmoltaan se antaa käsityksen siitä. miltä ruukinalue näytti 1900-luvun alussa. Kuva: Jari Heiskanen, Museovirasto.

näyttelytilana. Muutaman vuoden kuluttua suojarakennuksen valmistumisesta sitä täydennettiin hiilisillalla, joka hahmottaa alkuperäistä ilmettä. Ruukinalueelle siirrettiin myös vanha paja korjaustyömaan tarpeisiin ja ruukin toiminnallisen kehittämisen tueksi.

Työministeriön rahoittamat korjaustyöt saatiin päätökseen vuonna 1998. Museoviraston kannalta Jyrkkäkosken restaurointi on tuottanut runsaasti myönteistä julkisuutta ja edistänyt muiden restaurointihankkeiden käynnistämistä maakunnan alueella. Jyrkän kylälle hanke on tarjonnut mahdollisuuksia alueen kehittämiselle ja lisää pysyviä työpaikkoja. Masuunirakennuksessa oleva, ruukin toiminnasta kertova näyttely uusittiin syksyllä 2004.